Telamatto laulamaan

Sattuupa hiihtokeskuksessa niin että vaimon lonkkaan sattuu. Ei suju hiihto eikä mäenlasku.

Houkuttelen rouvan Pyhäsafarien kelkkavuokraamoon. Joskus on rouva istunut kelkan kyydissä muttei kovasti ihastunut keikkuvaan menoon. Eikä takaa oikein nähnytkään kunnolla. Pyhäsafarien Hilkka saa vaimon houkuteltua kokeilemaan ajamista itse. Aja vaikka 50 metriä ja jos ei miellytä niin jätä kelkka siihen, houkuttelee Hilkka.

Haalarit päälle, kypärä päähän ja kelkan selkään

Lyhyestä kokeilusta tuleekin 40 kilometrin retki.

Kelkalla ajaminen valmiilla uralla on perustekniikaltaan melko helppoa. Paina peukalolla kaasua ja olet liikkeellä. Totta kai kaltevalla tunturinrinteellä, naastossa tai umpihangessa ajaminen vaatii sitten jo harjoittelua.

Pyhä-Luoston alueelta löytyy paljon helppoja selkeästi merkittyjä kelkkareittejä jotka kulkevat tasaisten metsien ja suoaukeiden kautta. Kun allamme on uudet, hiljaiset nelitahtikelkat, on meno miellyttävää. Nelitahtikelkan päästötkin ovat vain 20-osa vanhoista kaksitahtisista.

Moottorikelkkailijan on pysyttävä merkityllä reitillä ja käytettävä aina kypärää. Reitillä suurin sallittu nopeus on 60 km tunnissa ja järven jäällä 80 km/h. Kelkkailussa noudatetaan tieliikennelakia. Kuljettajalla on oltava vähintään T-luokan ajokortti ja 15 vuoden ikä.

Pyhä-Luoston alueella on paljon erilaisia reittejä jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Alueelta on yhteys valtakunnalliseen reitistöön ja täältä voisi hurauttaa vaikkapa Kilpisjärvelle.

Me ajamme lounaalle Poropuisto Koparaan, Pyhän ja Luoston välimaille.

Nautimme höyryävää porokeittoa, jota on talvella tarjolla päivittäin.

Kun istumme paluumatkalla mehutauolla jollakin suoaukealla iltapäiväauringossa, toteamme että kelkka pelasti lomaviikkomme. Nämäkin tunturimaisemat olisivat jääneet muuten kokematta. Ajoreissusta palattuamme huomaamme lisäksi että kelkan liike toimii ikään kuin ratsastusterapiana tai hierontana. Lonkkakipu on poissa!

Pyhäsafaris toimii Pyhätunturin keskuksessa, liikenneympyrän vieressä. Kelkkavuokrauksen lisäksi järjestetään mm. jäärata-ajoa mikroautoilla. Ryhmä kokoon ja jäälle.

Ensin käydään läpi muutamia sääntöjä ja turvallisuusohjeita.

Sitten on vuorossa vapaat harjoitukset, sekä aika-ajot ja – kuten ”oikeilla” kilpa-autoilla –  lopuksi kilpailu.

Vaikka lähdemme vain ajelemaan, niin kilpailuvietti vie mukanaan! Vauhdikasta mutta turvallista!