Eteläisessä osassa Liettua lähellä Valko-Venäjän rajaa on muutama suurten metsäalueiden eristämä kylä, joissa aika on pysähtynyt jonnekin 1900-luvun alkuun.

Tunnetuin kylistä on Zervynos. Sen rakennuksista 32 on rekisteröity etnografisiksi nähtävyyksiksi. Kylä on ehdolla UNESCOn Maailmanperintöluetteloon.

Kylän läpi mutkittelee raitti, jonka varrella on erinäköisiä ja -kokoisia hirsitaloja sekä puisia piharakennuksia. Ainoa näkyvä nykyaikaan viittaava asia on sähköpylväät ja -linjat.

Kylät eivät ole mitään seurasaaren ulkomuseoita, vaan selvästi asuinkäytössä, vaikkakin hieman sinne tänne kallellaan. Kovin vilkasta eläme ei kylläkkän näytä olevan.

Kävelemme kyläraittia toista tuntia ennekuin näemme ensimmäisen ihmisen. Vanha mummo köpöttelee pihamaallaan, kissa kintereillään.

Kylällä on erikoinen tapa pukea usko uskonnollisislle muistomerkeille pitseinkoristellut esiliinat.

Kylät sijaitsevat Ula-joen varrella. Alueella on ollut asutusta jo kivikaudella mutta ensimmäiset kirjalliset merkinnät löytyvät 1700-luvun alkupuolellta.

Ziuriain kylää – ehkä…

Kylien välinen tie on hieman erikoinen. Hiekkatien keskelle on laskettu yhden auton levyinen bitumikaista. Hyvähän sinä on körötellä – siihen asti kun joku kaahaa vastaan. Silloin väistellään soralle niin että kivet sinkoilevat.