Varrelle virran

Köröttelemme Karigasniemestä Tenojokivartta pohjoiseen. Camping Lapinkylä Utsjoen keskustan tuntumassa on oleva seuraava majapaikkamme.

Karigasniemeltä Utsjoelle vievän tien vihki käyttöön Presidentti Mauno Koivisto vuonna 1983. Tie seurailee jokiuomaa nousten välillä ylemmäs tunturiin laskeutuakseen taas alas virran äärelle. Asutusta on vähänlaisesti, vain pieniä muutaman savun kyliä. Täällä yläjuoksulla on paljon hiekkamaata joka sopii myös maanviljelyyn ja maitotuotantoon. Kun jokilaaksossa on löytynyt laakeampi kohta, on se raivattu pelloksi ja asetuttu paikoilleen.

Kirkonkylälle

Kun tie kaartaa itään ja aavistuksen etelään, saavumme Utsjoelle. Komean sillan yli pääsisi Norjan puolelle ja Tenojoen vartta aina Jäämerelle asti.

Asetumme Camping Lapinkylään, noin kolmesataa metriä Utsjoen palveluista. Kävelymatkan päästä löytyy kirkonkylän kauppaa, pankkia, ravintolaa ja bensa-asema. Aivan vierestä löytyy kylätalo Giisa, josta saa mm. kahvia, pulla ja käsitöitä.

Lapinkylässä majoitutaan luonnonkauniille entiselle peltoaukeamalle tunturin juurelle.

Matkailuajoneuvopaikkoja on 20 joista 10 sähköllä. Alueelta löytyy myös leirintämökkejä ja 20 telttapaikkaa. Talviasuttavia lomahuoneistojakin on kaksi.

Tarvittavat huoltotilat löytyvät. On keittiörakennus, pyykinpesupaikka ja sauna. Löylyynkin pääsee. Päärakennuksessa portin lähellä on toimisto ja kahvila. Makkarat voi paistella mukavassa grillikodassa.

Lomakylä myy kalastuslupia kuten muutkin Tenon alueet. Pakollinen kalastusvälineiden desinfiointikin hoituu.  Tenonrinne järjestää erilaisia kalastusmatkoja ja retkiä. Mielenkiintoiselta kuulostaa Luontoretki ylös Utsjokea Kevojoen kanjoniin suihkuturbiiniveneellä. Vesisuihkumoottori toimii näillä kivikkoisilla vesillä.

Taas tunturiin

Me tyydymme tänään retkeilemään omin päin viereisen Riikkavarrin maisemissa – vaikka meille taitaisi paremmin sopia Junttijoenjänkä.

Kävelemme ensin kunnan turisti-infolle ja tutkimme alueen luonnosta kertovan pienen näyttelyn sekä infotaulut.

Sitten nousemme tunturikoivikon läpi vievää polkua ylös tunturin avoimeen maastoon.

Reitti on hyvin merkitty ja löydämme parin tunnin patikoinnin jälkeen mukavan kodan, jossa evästelemme ja keräämme voimia.

Paluumatkalla sade yllättää. Ilma on kuitenkin hyvin lämmin. Kastumme siis sisältäpäin ja ulkoapäin.

Tämän reissun päälle maistuukin se aiemmin mainittu sauna joka on valmiiksi varattuna.

Kirkkkotuvat

Viisi kilometriä leirintäalueelta etelään seisoo jykevä harmaakivinen Utsjoen kirkko.

Samuli paulaharjun sanoin: ”Suurta Tenoa myören se hallitsee ja valvoo Lapin korkeaa ylämaata. Alhaalla jalkojen juurella palvoo sitä pieni kirkkotupien ryhmä, vanha turvemökki ja valkoinen pappila, Maddajäyrin matalana pestessä sen kallioisia jalkoja.” Kirkkoa enemmän meitä kiinnostaakin juuri nuo kirkkotuvat, joista vanhin on 1700-luvulta.

Aikanaan matka kirkolle ja markkinoille kesti niin pitkään että kirkolle jäätiin yösi tai useammaksikin. Kun tuttuja tavattiin pitkästä aikaa, ei meno ollut aina välttämättä niin kovin kristillistä…

Utsjokeen

Kun ollaan Utsjoella, on Utsjoelle päästävä sananmukaisesti. Tupien lähellä laskemme kanootit kapeat vesille ja lähdemme melomaan etelään. Joki soljuu täällä rauhallisesti ja meno vastavirtaankin on kevyttä. Virran vuoksi melonta Tenolla jäikin tällä kertaa väliin. Myötävirtaan pääsisi Tenolla nopeasti mutta kuka toisi takaisin…

Utsjoella – Suomen kansallismaisemassa – meitä sää taas hellii. Ilma on aivan tyyni ja veden pinta on kuin peili.

Kanootit ja viereiset tunturit heijastuvat hienosti jokeen.

Pienen saaren rannalta lähtee pakoon Merimetso. Lieneekö viikko sitten puhallellut pohjoismyrsky heittänyt sen tänne sisämaahan. Sama myrsky joka ajoi itikat tiehensä.