Litsis Lätsis Latviaan – vaikka vähän kastutaan

 

Ihmiset käyvät mielellään ostoksilla tavaratalossa, saavat samalla kertaa kaiken tarvitsemansa ja ateriaehdotuksiakin on tarjolla. Matkustamiseen on tarjottava samanlaisia helppoja paketteja, sanoo Linda Bece, Latvian Camping-yhdistyksen puheenjohtaja. Helsingin matkamessuilla tammikuussa julkaistiin Latvian reitti- ja camping-opas turisteille. Suomenkielisessä kartassa on erilaisia valmiita reittiehdotuksia nähtävyyksineen, ruokapaikkoineen ja majoituksineen.

Lähdimme tutustumaan ennakkoon joihinkin ehdotettuihin paikkoihin. Matka tehtiin erikoiseen aikaan, joulukuun alkupuolella. Viikon aikana emme nähneetkään muita karavaanareita. Ensimmäisen ja ainoan matkailuauton tapasimme paluumatkalla Tallinkin autokannella. Suomalainen pariskunta oli palaamassa Jouluksi Suomeen Espanjasta.

Pohjoisen rannikolla ja sisämaassa

Tallinkin Superstar lähtee Helsingistä 7.30. Tallinnaan saavutaan 9.30 ja Latvian ensimmäisessä kohteessa yhden pysähdyksen taktiikalla jo 13.00. Latvia on siis todella lähellä.

Kapteinu Osta Camping

Ensimmäinen pysähdyksemme on Itämeren rannalla lähellä Salacgrivaa, Kapteinu Ostan lomakeskuksessa jossa tapaamme myös Latvian Camping-yhdistyksen puheenjohtajan Linda Becen.

Kapteinussa on matkailuajoneuvoalue, vierasvenesatama ja lomahuvilakylä. Mökeistä ei voi puhua. Lomamajat ovat hyvinvarustettuja kaakeloituine keittiö- ja vessa- sekä saunatiloineen.

Mökit on nimetty kukkien mukaan ja koristeltu kyseisin istutuksin ja seinämaalauksin. Telttailijoille ja karavaanareille on yhteiset sauna ja kokoontumistilat sekä vessat ja suihkut. Keittiöitä Latviassa ei vielä kovin yleisesti harrasteta.

Kaikille yhteistä on tietysti upeat uimanrannat. Paikan vetäjän, Arnis Villan mukaan ranta on täällä kivistä. Todentotta – hienon hiekan joukossa on paikkapaikoin kahden millin kokoisia kiviä! Tutustumisen jälkeen syömme maittavan kalalounaan Kapteinu Ostan ravintolassa.

Rakari Camping

Seuraavaksi pistäydymme pikaisesti Camping Rakarissa, jossa on myös hienoja huviloita, hirsisiä paritaloja, joiden paksulla turvekatolla voisi kasvattaa vaikka perunoita. Metsän takana omassa rauhassaan heti hiekkarannan vieressä on caravan-paikat. Täälläkään ei ole keittiöitä, ”koska meillä on ravintola”, selventää paikan edustaja.

Limbazin kaupunki

 

Loppupäivästä saavumme viehättävään Limbazin pikkukaupunkiin. Katuja olisi mukava tutkia rauhassa, mutta sade ajaa meidät sisätiloihin.

Vanhan kaupungintalon seinistä on rapsutettu eräitäkin kerroksia valkoista maalia pois, kunnes on saatu paljastettua alkuperäiset maalaukset. Saleissa järjestetään erilaisia musiikkitilaisuuksia ja myös häitä.

Vuonna 1903 rakennetussa ortodoksikirkossa on upeita maalauksia ja panelointeja. Arvokkain esine on vanha suuri ikoni, joka varastettiin toisen maailmansodan aikana, mutta palautui aikanaan Amerikasta Riikaan ja sitten tänne alkuperäiselle paikalleen.

Limbazin erikoisin nähtävyys on Silver City, Hopeakaupunki. Hopeiseen 30 kiloa painavaan lähes metrin korkuiseen linnaan taiteilija on tehnyt kaikkien eri pääuskontojen temppelit elämään sulassa sovussa.

Pääsemmem myös kokeilemaan omien käsien taitoja hopean käsittelyssä…

Meza Salas Camping (Metsälampi)

Päivän lopetamme Camping-yhdistyksen puheenjohtajan Linda Becen omalla camping-alueella, Meza Salasissa. Lindan mukaan Latviassa on kolmenlaisia alueita: 1. Alueet hyvällä paikalla esimerkiksi hiekkarannan äärellä, joita ei tarvitse markkinoida. 2. Citycampit 3. Alueet, jotka ovat keskellä ei mitään. Täällä tärkein asia on rauha ja luonnonläheisyys. On vain luonnonrauhaa ja eläimiä.

Lindan paikka edustaa näistä viimeksi mainittua. Alueen rakentaminen aloitettiin vuonna 2000. Paikan nimi Meza Salas tarkoittaa metsälampea. Vetiseen maastoon kaivettiin useita lampia, joissa uidaan ja kasvatetaan kalansaaliita.

 

Rannalla on pikku huviloita 8 kappaletta ja sauna ihmispaljuineen, sekä grillikatoksia ja leikkipaikkoja. Keskellä aluetta on suurempi lomarakennus hotellihuoneineen ja ravintoloineen. Metsäaluetta ympärillä on noin 120 hehtaaria.

Linda on tehnyt kovasti töitä Latvian ja koko Baltian camping-alueiden tason kohottamiseksi. Myös leirintäalueiden samoin kuin tienvarsiravintoloiden ruokien tasoa on kohotettu mm. järjestämällä ruokakursseja oman leirintäalueensa keittiössä.

Syömme illallista takkatulen loimottaessa, jonka jälkeen vetäydymme yöpuulle pää täynnä ajatuksia16-tuntisen matkapäivän jälkeen. www.mezasalas.lv

 

 

Seuraavana aamuna tukevan aamiaisen – ja tietysti kahvin jälkeen on vuorossa ajo Valmieraan. Poikkeamme vielä Limbazin turisti-infossa ja sen yhteyteen vanhalle paloasemalle rakennetussa museossa.

Valmieramuiza

 

Valmierassa suuntaamme Valmieramuizan pienpanimoon. Elina Megne kertoo paikan historiasta ja perinteisestä oluenvalmistuksesta. Maistelemme oluita, jutustelemme ja natustelemme snäksejä. Kaikki raaka-aineet käytetään hyväksi. Idätetystä maltaasta lopulta ylijäävä kiinteä aine käytetään karjan rehuksi, mutta myös snäksien tai jopa paperin valmistukseen.

 

 

 

 

 

 

Avoti Camping

Tuliaisostosten jälkeen ajamme läheiseen Avotin lomakeskukseen, jossa on suuri BMX- eli polkupyöräcrossi-keskus. Näitä on Latviassa useita. Avotissa on myös tenniskenttiä, sauna ja hieno juhlahuone uima-altaineen, sekä mökkejä. Lapsille on leikkipuisto sekä labyrintti, joita myös on Latviassa useita (www.avoti.com).

Pienen Valmieran kaupunkiajelun ja turistitoimiston jälkeen suuntaamme  Braslas Krogs- nimiseen krouviin. Se on rakennettu järeistä hirsistä. Kalustus on vanhaa ja uutta, mutta kaikki järeää puunväristä. Braslas Krogs tarjoaa latvialaisia perinneruokia. Braslassa järjestetään myös kesäaikana jazz-iltoja ja jazz-festivaalit.

Aluksi tuodaan kahvit pöytään. Hieman ihmettelemme, mutta Latviassa on tapana juoda kahvit ennen ruokaa! Alkuruoaksi syön aivan suomalaisen oloista kesäkeittoa. Pääruoaksi ohrapuuroa puolukkahillolla paistetun sipulin ja pekonin kera! Vastapäätä istuva pistelee mustaamakkaraa. Jälkiruoaksi tulee ”manna putra” mansikkakiisselillä. Braslas Krogsissa pyritään tarjoamaan lähiruokaa ja suoraan luonnosta. Ongelmana on löytää paikallisia viljelijöitä. Latviassa on tapahtunut muutaman vuoden takaisen laman aikana suuri maalta- ja maastapako. Kymmeniä tuhansia ihmisiä, varsinkin miehiä, on muuttanut muualle töihin. Tapaamistamme matkailualan ihmisistä lähes kaikki olivat naisia. Heillä on Latviassa moninkertainen enemmistö miehiin nähden.

Apalkalns Camping

Illan hämärtyessä jatkamme sivuteille, neljä vuotta sitten avatulle Apalkalns campingille, joka sijaitsee luonnon rauhassa järven rannalla. Mökkejä on kymmenkunta ja lisää tulee pari vuodessa.

Alueella on hyvä keittiö, mikä puuttuu Latviassa monelta alueelta kokonaan. Rannassa on kenttä vaunuille ja rantatien varressa kivettyjä ajoneuvotaskuja. Grillipaikkoja on useita. Lisäksi on parikymmentä hiiligrilliä lainattavaksi. Veneitä ja polkupyöriä vuokrataan. Apalkalns on tehnyt hyvät pyöräilykartat lähiseudun pyöräreiteille Gaujasin kansallispuiston sydämeen. (www.apalkalns.lv)

Cesis

Illansuussa ajamme vielä Cesisin kaupunkiin, joka sanoo olevansa Latvian latvialaisin kaupunki. Tutustumme keskiaikaiseen linnaan ja 1700-luvulla rakennettuun uudempaan linnaan.

Kävely keskiaikaisen vanhankaupungin mukulakivillä jää hieman lyhyeksi kun pimeys ja sade ahdistelevat.

Käymme kuivattelemassa itseämme kahvilassa, joka on erikoistunut erilaisiin eläinhahmoleivoksiin.

Minä maistan kirsukakkua, jolla ei ole mitään tekemistä onneksi koiran kuonon kanssa (kirsu = kirsikka). Mukaan kahvilasta lähtee jouluksi pussillinen piparkukasia.

Lindan leirissä saamme taas maittavan päivällisen, pääsemme saunomaan, vihtomaan ja uimaan raikkaaseen Meza Salasiin.

Näin hyvää saunaa en ole ehkä koskaan tavannut Suomen caravan-alueilla. Kiukaassa kiviä on kuutio ja tulipesän luukku on saunakammarin puolella. Se lämmittää myös pukuhuonetta ja pitää sen kuivana, eikä syö löylyhuoneesta happea.

Kartanolinnoja ja linnoituksia

Aamiainen Meza Salassa ja hyvästit. Ajamme sohjossa kieli keskellä suuta. Yöllä on satanut Limbazin ylänköseudulle lähes 10 senttiä lunta.

Birinu Pils

Birinu Pilsin kartanolinna on nykyisin yksityisomistuksessa. Linnassa on upeat hotellihuoneet, pieni kylpyosasto ja hienot vanhat juhlahuoneistot.

Kymmenien hehtaarien laajuisessa linnan puistossa on monenlaisia retkeilypolkuja. Linna läheltä löytyy saunatiloja, telttailualue ja paikka matkailuajoneuvoille. Rannassa on katos, jossa on vihitty useita pareja. Tallissa on poneja, kaneja ja vuohia.

Kierroksen jälkeen kahvit maistuvat kellarin tiiliholvatussa ravintolassa. (www.birinupils.lv)

Turaida

Seuraava kohde on Turaidan museoreservaattiin, joka on Latvian vierailluin museo.

Yli 200 000 vierasta käy vuodessa 42 ha:n kokoisella puistoalueella. Vanhimmat rakennukset ovat 1100-luvulta ja arkeologiset löydöt vielä paljon vanhempia.

1200-luvulla rakennetun linnan tornin seinän paksuus on 3,7 metriä.

Tornin huipulle on 139 askelmaa – ja saman verran takaisin alas. Maisemien takia kannattaa kiivetä.  Linnan ala virtaa Gaudajoki, joka halkoo Gaujan kansallispuistoa. (Tässä vaiheessa emme vielä tiedä että tulemme tekemään joella seuraavana kesänä melontaretken. ) www.turaida-musejz.lv

Sigulda

Turaidasta laskeudumme Gauda-joen laaksoon ja on Gutman cave-luolalle. Täältä tie nousee jyrkästi vastarannalle linnanrauniolle. Siguldan nähtävyyksiin meitä opastaa Dana Spulle (oik.).

Vanha linna on 800 vuotta vanha Livonialainen eli Liivinmaalainen sotarakennus. Kunnostettu linna on avattu yleisölle 2012. Sen pihalla on katsomo ja näyttämö mm. vuosittaisille oopperajuhlille. Linnan tornista on näkymä jokilaakson yli tykin kantaman päähän Turaidan linnaan sekä Krimuldan.

Krimuldan puolelle pääsemme kilometrin pituisella köysiradalla. Hytti kulkee korkeimmillaan noin 40 metriä Gauda-joen yläpuolella. Kesällä hytistä voi tehdä benji-hypyn!

Olympialuokan kelkkarata

Gauda-joen rotko on niin korkea että Siguldassa on laskettelukeskus sekä ohjaskelkkarata, joita maailmassa on vain 14. Siguldan haastavalla radalla käy harjoittelemassa myös Keski-Eurooppalaisia mestareita. Latvialla on kelkkailussa kolme Olympiamitalia.

Amatööritkin pääsevä täällä laskemaan mutta nyt on menossa harjoitukset ja mäki on varattu.

Turistit laskevat topatulla muovijalasreellä, kesällä pyörillavarustetulla kelkalla, kertoo Karina Makare (vas). Karina järjestää kelkkailun lisäksi monenlaista toimintaa veneistä ja lautoista jeeppisafareihin ja pitää alhaalla joen rannassa kesäisin leirintäalueitta. Makars Campingissa on kolmisenkymmentä sähköpaikkaa, Canoe Campinngissa vähemmän. (www.makars.lv/en/kempings).

Pyryssä Riikaan ja Jurmalaan

Lumipyry yltyy taas. Toteutuu jokaisen autokuskin unelma: pääsen ajamaan jäätävällä tiellä lumipyryssä pimeällä vieraaseen suurkaupunkiin!

Löydämme kuitenkin hyvin Riian laitamille, Lido Recreation centeriin. Lidon lastenpuisto ja luistinrata on jo pukeutunut jouluun.

Mutta parasta Lidossa on mahtava seisova pöytä sekä oma pienpanimo ja pubi kellarissa (www.lido.lv). Tapaamme päivällisen merkeissä Latvian valtion matkailutoimiston edustajan Marta Tomasen, joka on tehnyt kovan työn suunnitellessaan matkareittiämme.

Ronisi Camping

Maittavan ja täyttävän aterian ja jälkeen olisi mukava majoittua ja käydä pitkäkseen mutta vielä on löydettävä Jurmalan taakse 60 kilometrin päähän Ronisin leirintäalueelle pimeässä ja edelleen jatkuvassa lumisateessa.

Se on lopulta yllättävänkin helppoa, vaikkei Latviassa olekaan maaseudulla katuosoitteita!

Tutustumme aamulla omistaja kanssa Ronisin leirintäalueeseen.

Se on alunperin rakennettu neuvostoaikana huippu-urheilijoitten leirikeskukseksi.

Nyt alueelle on tehty uusia moderneja mökkejä kaikin mukavuuksin sekä rivitalomaisia mökkejä, joilla on yhteiset keittiötilat. Vanhoja kesämajoja kutsutaan puuteltoiksi. Mökkejä on useita satoja, kertoo Ingmars Zalitis.

Kesäravintolan vieressä on alue muutamalle karavaanarille ja portin lähellä metsää telttailijoille. Rantaan menee polku luksus-huviloiden lomitse. Hiekkaranta on onneksi vapaa kaikille ja sitä riittää! Kovin hiljaista on biitsillä tähän aikaan vuodesta (www.ronisi.lv).

Sisämaahan ja kohti länttä

 

Kemerun kansallispuistonpuistossa sijaitsevassa lomakeskuksessa on ollut lomatoimintaa jo satoja vuosia, mutta vanhat rakennukset tuhottiin täysin toisessa maailmasodassa. Nykyisiä rakennuksia ympäröi tukevat aidat. Paikka oli neuvostojohdon salainen ylellinen lomakeskus.

 

 

 

 

 

 

Valguma Pasaule

Nykyisin lomakeskus Valguma Pasaulea hoitaa Viesturs Serdans vaimonsa kanssa. Hän toimi lähes kolmekymmentä vuotta toimittajana, kunnes sai tarpeekseen ja muutti tänne toteuttamaan ideoitaan.

Vieraita käy reilut 10 000 vuodessa.

Viime keväänä avattiin uusi paljasjalkapolku. Polun alussa on kartta jalkapohjan akupisteistä. Polulla kävellään paljain jaloin ja tunnustellaan erilaisia puu- kivi, sora- ja mutapintoja. Lopuksi yrttijalkakylpy. Viiden kuukauden aikana polulla kävi 8000 kävelijää. Metsähallituksen vierailuryhmä Suomesta oli ideasta kovasti kiinnostunut, kertoo Viesturs. Luontopolkuja on yhteensä useita kilometrejä. Yhden varrella on jatulintarhan tyyppinen labyrintti. Latvialaiset uskovat että kun käy labyrintin keskellä, jäävät kaikki ongelmat ja huolet sinne.

 

Lomakeskuksessa on myös pitopalveluravintola komeine lasiterasseineen. Täälläkin pyritään tarjoamaan lähiruokaa ja oman metsän antimia. Hääjuhlia on paljon ja pari pääsee soutelemaan vaaleanpunaisella veneellä (www.valgumapasaule.lv).

Kemeru

Agnesa Balandina vie meidät luonnonpuiston alueelle. Kemerussa on useita erilaisia luontopolkuja ja lisää on suunnitteilla. Mm. ”kelluva polku” joka kulkee halki vetisten soiden ja suolampien. Rannassa Jurmalan lähellä on historiallisia kalastajakyliä, jotka ovet edelleen käytössä.

Nyt menemme kuitenkin katsomaan kansallispuiston niittyjä, joita hoitavat eläimet: Villihärät syövät pitkät heinät pois ja lopusta huolehtii villihevoslauma. Poistuessamme tapaamme pikaisesti Latvian kovimman ammatti-ornitologin, joka on menossa katsomaan niitylle eilen tulleita merikotkia.

Cinevilla

Cinevilla on elokuvakaupunki, kulissikylä ainoa laatuaan Baltiassa. Alueella on kauppoja, satamia, junia, raitiovaunuja, autoja, sotalaitteita, junia ja junanvaunuja.

Monet upeat rakennukset ovat pelkkiä seiniä.

Täällä silta ei vie minkään yli, ei johda mistään mihinkään. Keskitalvellakin paikalla on muutama rakennusmies tekemässä jotain uutta tulevia kuvauksia varten. Täällä on kesällä lapsillekin paljon tekemistä.

Pedvale

Jatkamme kohti länttä Jaunmokun linnan kautta Pedvalen ulkoilmataidemuseoon.

Laajalla niityllä on lähes sata erilaista veistosta. Materiaalit vaihtelevat raudasta ja puusta, TV:n kuvaputkiin.

 

 

Pellolta löytyy myös virkattu kivi..

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Plosti Atputas Centrs

Päivän ajelut päätämme Plosti-campingin sähkötolpalle.

Rinteessä on kymmeniä mökkejä ja joenrannassa telttailualue.

Käymme Plostin bistrossa syömässä. Salaatit ja camembert-possut ruokajuomineen kahdelle yhteensä alle 17 euroa.

Länsirannikolle

Venstpils

Aamulla saavumme lähes tyhjää lauantaista tietä Latvian vauraimpaan kaupunkiin Ventspilsiin. Kaupunki on länsirannikon suurin ja lomakohteena suosituin. Turismiin on panostettu mm. erittäin hyvillä latvian- ja englanninkielisillä opasteilla, joita on joka puolella kaupunkia. Kaupungin keskustassa ja sen ulkopuolella on myös hyvät pyörätiet.

Piejuras Camping

Ajamme noin kymmenen vuotta sitten perustetulle Piejuras Campingille. Sen sijainti on ihanteellinen: meren rannassa aivan kaupungin laidalla. Alueella on yli 40 mökkiä, suurimmassa osassa keittiö ja suihkut. Telttapaikkoja on viimeisen laajennuksen jälkeen 250 ja sähköistettyjä caravan-paikkoja 100. Nyt lumen alla lepäävät caravan-tontit on kesällä erotettu toisistaan kukkaistutuksilla ja pensailla, kertoo Inga Berzina.

Karavaanarien ja telttailijoiden huoltorakennus on juuri uusittu. Siinä on siistit ja modernit keittiöt, vessat ja suihkut sekä kesäkahvila. Viereisessä rakennuksessa on saunat ja kokoustilat. Telttailualueen vieressä on vuokrattavia piknik-katoksia. Rantaan on matkaa pienen männikköisen tuuleltasuojaavan harjanteen yli noin 200 metriä. Ranta on saanut Sinisen Lipun merkiksi puhtaasta uimavedestään, mutta se ei auta veden lämpötilaan. Vesi on toisinaan keskikesälläkin melko kylmää. Lämpimämpiä uimarantoja löytyy Busnieku-järveltä kaupungin pohjoispuolelta. Sinne vie myös hyvä pyörätie.

Mitä tekee ventspilsiläinen talvella, kun hän haluaa laskettelemaan, mutta Kuurinmaan eli Kurzemen alueella ei ole mäkiä. Hän rakentaa itselleen mäen. Käymme tutustumassa tekorinteeseen ja kiipeämme puisia portaita satoja askelmia sen huipulle. Tämä on jo kolmas näkemämme laskettelukeskus Latviassa, jonka hissit avataan vasta parinviikon kuluttua. Olemme siis liian aikaisin taas liikkeellä! Huipulta on komeat näkymät kaupungille ja metsän yli hyiselle avomerelle.

Keskustassa pysäköimme Olympia-urheilukeskuksen viereen, jossa on matkailutoimisto. Lama-ajasta huolimatta kaupungista huokuu selvä vauraus. Kaupungista on tullut Latvian vaurain kaupunki sataman avulla.

Venäläistä oljyä kuljetetaan paljon Venstpilsin kautta. Öljyä tulee satamaan putkea myöden sekä säiliövaunuilla. Kaikkialla näkyy kunnostettuja taloja ja siistejä kouluja. Toki väliin mahtuu ränsistyneitä yksityistalojakin sekä ankeita neuvostoajan kerrostalokasarmeja.

Luonnollisen kokoisia värikkäästi maalattuja lehmiä näkee joka puolella kaupunkia. Ja niiden määrä kasvaa joka kesä lehmäfestivaaleilla. Silmiinpistävää kaupungissa on erilaisten urheilukenttien ja –hallien runsaus, sekä suuret leikkipuistot, joissa on suomalaisia Lapsetin liukumäkilinnoja järeimmästä päästä. Lapsiin ja nuoriin on panostettu.

Kaikki kiittelevät aikaansaavaa ja kaupunkilaisiaan ajattelevaa kaupunginjohtajaa, kertoo tomera oppaamme Tamara, joka yrittää puhua meidät pyörryksiin, tai ainakin kävelyttää tainnoksiin.

Saamme kuitenkin hengähdystauon kunnostetussa linnassa, jossa on historia- ja taidemuseo sekä juhlahuoneistoja.

Historiankirjoista löytyy ensimmäinen maininta Venstpilsistä vuodelta 1290, jota pidetään myös vanhan hansakaupungin perustamisvuotena.

Kolmen tunnin kaupunkiristeilyn jälkeen käymme lepuuttamassa itseämme kaupungin viihdeuimalassa, josta löytyy tavallisten kunto- ja kilpauintialtaiden lisäksi monipuolinen kylpyläosasto jossa on porealtaita, suihkuja, vesiliukumäkiä ja aaltoallas, solariumia ja saunoja unohtamatta.

 

Illalla Inga Berzina opastaa meidät läpi lumituiskun satamaan ja vanhankaupungin juuri sytytettyjä jouluvaloja katsomaan.

Tämän jälkeen illastamme vanhankaupungin suosituimmassa ravintolassa, jonka pöydänjalat on tehty vanhoista ompelukoneen metallirungoista.

Takaisin kotia kohti

Aamu valkenee joulukuisen harmaana, mutta shoppailu piristää aina? Suuntaamme kaupungin suurimpaan ja kauneimpaan ostoskeskukseen Rimiin.

Myymälä on auki sunnuntaisinkin aamukahdeksasta iltakymmeneen.

Lumisateen alkaessa lähdemme sitten laskettelemaan rantatietä etelään.

Kylmällä ja tuulisella rannalla on runsaasti kalastajia, jotka pitävät lämpimikseen ruosteisten tynnyrien suojassa pieniä tulia.

Lähdemme kohti sisämaata ja saamme nauttia pienen hetyken auringosta mutta päivä on lyhyt joulukuussa latviassakin.

Ezermal Camping

Poikkeamme matkalla Ezermalin leirintäalueella, joka sijaitsee luonnonrauhassa Zvirgdu-järven rannalla.

Rannassa on telttapaikkoja ja piknik-katoksia. Tämäkin hyvin yleistä Latviassa. Pieniä leirintämökkejä on kuusi ja yksi kymmenen hengen mökki saunalla.

Kuldigan kaupunki

Kuldigan on Latvian kauneimpia pikkukaupunkeja. Viihdymme  kävelykaduilla pitkään.

Pikkukaupat ovat sunnuntaina kiinni, mutta kahvilat ovat auki. Kahvit ja leivokset kahdelle saa noin kolmella eurolla.

Kävelykatu alkaa toriaukiolta ja päättyy museoalueelle. Ohitse soljuu leveä Venta-joki, josta on saanut nimensä Ventspilsin kaupunki (Ventspils = Ventanlinna).

Joulun lähestyminen näkyy Guldigassakin kaikkialla.

Piena Muiza Berghof

Illalla saavumme linnamaisen kartanon pihalle. Maitokartano, Piena Muiza Berghof on vanha maitoa ja voita tuottanut kartano, joka on nyt kunnostettu hotelliksi.

Kartanon vieressä on upouusi leirintä- ja caravan-alue. Sähköpaikat on päällystetty kivilaatoilla ja alueella on uusi huoltorakennus.

Kartanolla meidät ottaa vastaan Linda ja majoitumme kartanon toiseen kerrokseen.

 

 

Hetken levättyämme Linda esittelee meille kartanon upeita saleja.

 

 

 

 

 

Piena Muizassa on myös maidonvalmistuksesta kertova museo. Kartanon monesti palkittua voita on viety Eurooppaan ja purkitettuna myös Afrikkaan. Museossa oppaanamme toimii Linda.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä on viimeinen iltamme Latviassa ja juhlistamme sitä maittavalla aterialla jonka tarjoilee meille – Linda.

Lopulta meidät yritetään keittää elävänä. Ruokailumme aikana Linda on käynyt valmistamassa meille kuuman kylvyn. Meijerikartanon tapaan kylvemme  kuumassa laventelilla maustetussa maidossa. Juomaksi on hunjamaitoa ja lopuksi tietysti shampanjaa.

P.S. Piena Muizan vierailumme aikana en nähnyt muuta henkilökuntaa Lindan lisäksi. Kirettä pittää, kiirettä pittää…

Viimeisenä päivänä on edessä päivän ajo Tallinnaan. Matkaa läheltä Latvian länsirannikkoa Tallinnaan kertyy 450 kilometriä. Lumipyry iskee vastamme 10 kilometriä ennen Tallinnan satamaa. Ehdimme Tallinkin kyytiin, vaikka viimeiseen viiteen kilometriin tuhraantuukin 45 minuuttia.

Matkaan milloin vaan

Taas tuli todistettu – ainakin itselle – että jokainen vuodenaika soveltuu karavaanimatkailuun. Leirintäalueet eivät ole kaikki auki talvella, mutta ympärivuotisiakin löytyy.

Useiden hotellien ja kartanohotellien pihalta löytyy sähköä.

Oikean paikan löytämisessä auttaa Latvian Tourism Developement Agency. Suomenkielisessä kartassa on valmiita reittiä ja majoitussuosituksia mm. luontoretkeilijöille tai lapsiperheille. Karttaa saa Latvian suurlähetystöstä tai pdf-muodossa osoitteesta www.latvia.travel/fi.

Kotisivuilla on myös paljon muuta tietoa Latviasta, mm. linkit leirintäalueisiin joiden sivut ovat useimmiten myös englanniksi, harvemmin vielä suomeksi. Leirintäalueita Latviassa on noin 100. Baltian maaseutumatkailusta löytyy tietoa osoitteesta: www.celotajs.lv.

Useimmissa Latvian pienemmissäkin kaupungeissa on turisti-info, joissa on myös suomenkielisiä esitteitä.