MATKAMÖKKIMME

Auto Italiasta talvella 2010

Matkailuautomme on Ford Transitin alustalle rakennettu Rimor Katamarano 8 P.

Auto on tehty Italiassa Firenzen eteläpuolella. Alueella on yhteensä viisi matkailuautotehdasta. Saamme auton todella edullisesti hakemalla sen suoraan tehtaalta. Pientä jännitystä noutoon tuo se, että matka tehdään talvella, eikä italiasta tietenkään saa autoon talvirenkaita. Tämä tarina on kirjoitettu matkapäiväkirjaan reissun aikana helmikuussa 2010.

Tästä samaisesta autosta on julkaistu koeajo/esittely Caravan-lehdessä. Siitä, sekä auton rakentelusta oma juttunsa toisaalla.

10.2.2010 RIIHIMÄKI-POGGIPONSI

Lähtö kotoa 5:45. Lento 8:45 Riian kautta Roomaan., jonne saavumme 13.00. Ajamme junalla keskustaan ja taksilla bussiasemalle (Siena Bus). Norkoilemme linja-autoaseman lähistöllä 3,5 tuntia, koska emme osanneet arvioida milloin ehdimme bussiin. Eli ei kannata tilata lippuja valmiiksi, vaan ne kannatta ostaa asemalta heti seuraavaan kyytiin! Kiertelemme useissa kahviloissa. 2 kahvia ja pullat yhteensä 3 euroa. Suomessa ei olisi saanut yhtä pullakahvia.

Bussimme lähtee lopulta Poggibonsiin 18:30, illan jo hämärryttyä. Saavumme perille, kaupungin ulkopuolelle 22.45. Missään ei näy ristin sielua, ei taxia. Samassa bussissa matkustanut romanialainen nainen ymmärtää ongelmamme, vaikka puhuukin hyvin vähän englantia. Hän vie meidät henkilöautollaan Semifonte-hotellille. Kuski on ehdottomasti huonoin, kenen kyydissä olen ollut. Mutta lahjahevosta ei….

Hotellin keittiö on jo kiinni mutta tekee kuitenkin meille vielä iltapalaksi paistettua kanaa ja salaattia. Ruokajuomaksi tietysti punaviiniä. Hyvin nukuttaa!

11.2.2010 POGGIBONSI-RIMINI

Nuori pimu hakee meidät aamulla hotellilta ja vie Rimorin tehtaalle. Yhteyshenkilömme Prisko on kiireinen. Hän lyö meille kiireesti auton paperit kouraa ja toiseen neljän litran peltikannu oliiviöljyä, saman perheyrityksen tuotantoa. Myöhemmin paljastui että kiire johtui tehtaan lakosta. Auton paperit ovat myös mitä sattuu, sekin selviää myöhemmin kun yritämme rekisteröidä autoa Suomessa. Rekisteriote on todellisuudesta kopio rekisteröintianomuksesta. Jos saksalainen poliisi olisi kysynyt papereita, olisi auto varmaankin jäänyt siihen. Kaikki menee siis niin kuin italialaisilta sopii odottaa: Mikään asia ei ollut valmiina.

Lähdemme etsimään huollosta akkua asunto-osaan. Se löytyy, mutta kaasuletkua ei ole sanoo pimu.100 kilometrin päässä on kuulemma caravan-tarvikeliike jonne meidän pitäisi lähteä ostamaan sitä. Huoltomies tuo varastosta letkun ja laittaa sen paikoilleen. Kaasupullojenkin piti olla valmiina mutta niistä käydään kovaa molotusta. Bombola gas, bombola gas. Käymme kolmella bensa-asemalla turhaan kunnes joku lähtee autolla edelläajaen näyttämään kaupungin keskustaan kauppaa, josta kaasua saa. Pullo maksaa 22 euroa, nuori likka antaa ilmaiseksi kaasupullon ja ottaa hinnan vain kaasusta. Ostan myös sähkölämmittimen varoiksi.

Samalla reissulla käymme ruokakaupassa ja ostamme muitakin tarvikkeita. Matkalaukullinen perusastioita on lähetetty etukäteen tehtaalle DHL:llä. Maksoi vain pari kymppiä..

Palaamme tehtaalle mutta koska siellä ei näy ketään lähdemme ajamaan vuoriston yli kohti itärannikkoa. Toscana olisi lähellä mutta se saa jäädä, koska on ennustettu lumisadetta. Vuoristossa lumipyry iskeekin kimppuumme ja olemme kesärenkailla. Ostamme huoltoasemalta lumiketjut. Alppien ylityksessä ne ovatkin lain mukaan pakolliset.

Selviämme tuiskusta ehjänä ja lipsumatta. Laskeudumme ”lämpimälle” Adrianmeren rannalle Riminiin, josta olemme hakeneet valmiiksi caravan-alueen. Leirissä on rauhallista, vain kaksi muuta vierasta.

Ensimmäinen ilta menee tavaroiden järjestelyssä. Kyllä edellisessä autossamme Tetsussa oli paljon kaappitilaa. Illalliseksi nautimme papusoppaa ja chiantia.

Ensimmäisen päivän perustella toteamme että vaikka asiat hoidetaan sinnepäin, löytyy kuitenkin aina avuliaita ihmisiä. Kummallinen kankeus kuitenkin vaivaa tietyissä asioissa. Rimorin pimu oli vain kiinnostunut miten maksamme akun. Kaasuletkua hän ei voinut myydä, koska heillä ei ole tarvikemyymälää. Varastossa niitä kuitenkin oli ja sieltä sen huoltomies toikin.

12.2.2010 RIMINI-VENEZIA

Aamulla nokka kohti pohjoista. Ajamme hitaampaa rantatietä 190 kilometriä. Moottoritiereitti olisi ollut 280 kilometriä mutta nopeampi. Maisema on melko tasaista: Peltoja, laguuneja, kannaksia. Kun ajamme meren rantaa ruokatauolle taivas kirkastuu ja pysyykin sellaisen a loppupäivän. Tietyöhässäköistä huolimatta pääsemme helposti perille Veneziaan. Laitakaupungilla ehdin jo todeta että eksyttiin, kun eteemme tulee Venezia Camping Villagen viitta. Leirissä on pelkästään matkailuautoja. Yön aikana se tulee aivan täyteen, turvavälit unohtaen. Karnevaalivieraita on Saksasta, Ranskasta, Hollannista – Suomesta!

13.2.2010 VENEZIA

Vietämme päivän Veneziassa Karnevaaleja seuraten. Siitä on erillinen juttu otsikon EUROOPASSA alla. Artikkeli on julkaistu Caravan-lehdessä vuonna 2011.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s