Olga olganisoi…

Mitä tapahtuu kun italiaistunut venäläinen tyttönen Olga johtaa 20 vieraan joukkoa ja seitsemän matkailuauton letkaa – kuskeina on vähintään yhtä täsmällisiä italialaisia… Kaikilla on hauskaa, vaikka koko ajan ollaan enemmän tai vähemmän myöhässä ja eksyksissä.

Toscana tuskana

Hello! My name is Ville – Antti Ville.

Riihimäki – Firenze – SanGimignano

1. päivä

Lähtö kotoa 5:30. Lentoparkki onkin nykyisin kauempana eli en ole lähtöselvityksessä 45 min ennen lähtöä, kuten pitäisi. Onneksi on vain käsipakaasi. Düsseldorfissa on tunti aikaa koneen vaihtoon. Jatkolentoa ei ole zekattu, enkä tiedä lähtöporttia. Kolme terminaalia, A, B ja C. No mennään järjestyksessä, ensin A – ja tietenkin väärin. Kipinkapin takaisin ja B-terminaaliin. Ja siinähän se lähtöportti on lähes tuloporttini vieressä. Zekkaus jälkeen aikaa jää vielä kolme varttia.

Englantilaisilla taisi olla vikaa kuullun ymmärtämisessä? Paikan nimi on Firenze ja engelsmannit sanovat Florence :-). Perillä Firenzen lentoasemalla odottaa kuulemma autonkuljettaja.

Kun vaan tietäisi missä. Hän ilmaantuu lapun kanssa paikalle 20 minuuttia myöhässä. Odotamme vielä seuraavasta koneesta eestiläisiä. Ehdin siis syömään. Sämpylä pitää maksaa ensin. Valitsen sellaisen, jonka nimen muistan kassalla. Rustica-sämpylä on hyvää, ainakin kun on nälkä.

Ulkona on leppoisa 32 asteen lämpötila ja ihmiset ovat kauniisti ruskettuneita. Onneksi autot ovat nykyään ilmastoituja. Ajamme Sienaan ja ohi Poggibonsin, josta hain oman matkailuautoni Rimorin tehtaalta kolme vuotta sitten helmikuussa.

Ajamme läpi kauniin kumpuilevan toscanalaisen maiseman. Rinteillä on viinitarhoja ja kukkulan laella kynttilämäisten sypressien saartamia keltaisia huviloita ja kartanoita.

Suuremmat kylät ovat linnoitusmaisia, rakennettu kukkulan laelle ja ympäröity usein muureilla.

Maaseudulle hotelliin

Ohitamme upean San Gimignanon kylän muurit ja tornit. Näen ohimennen kiveen hakattuna anno 320. Suomalaiset asuvat silloin savupirtissä tai kodassa.

San Gimignanoa pääsen ihailemaan etäisesti viereiseltä kukkulalta, hotellimme Villa San Paolon parvekkeelta.

Loppu Iltapäivä menee uima-altaalla lepäillessä.

Tervetulopäivällinen on 20:30. Meitä on saapunut iltapäivän aikana hotellille 20 vierasta: Venäjältä, Eestistä, Englannista, Itävallasta, Tanskasta, Ruotsista sekä meikäläinen Suomesta. Ensitapaamisess tunnelma on vielä hieman jäykähkö, ”haisteleva”, mutta kyllä se tästä!

Kokoonnumme ensi terassille nauttimaan auringonlaskusta, kuohujuomasta ja pikkusuolaisista. Italialaista ruokaa kehutaan aina mutta pääruoka on pienoinen pettymys, pastaa simpukoilla sekä kalakakku joka näytti siltä kuin hernesoppatilkan keskelle olisi isketty muffinssi. Istumme pohjoismaalaisten yhteisessä pöydässä. Suomalainen, ruotsalainen, norjalainen ja tanskalainen kilpailivat siitä kuka…

Matkailuautosaattue San Galganoon

2.päivä Lähtö on sovittu 8.30 – eli opas menee silloin aamiaiselle.

We start nine o´clock – or later. Tästä tulee reissun sanonta.

Seitsemän matkailuautoa starttaa sitten lopulta tunnin myöhässä.

Ajamme mutkaisia serpentiiniteitä vanhan katedraalin raunioille. Seutu on ollut hyvin rikasta ja paikkaa on hallinnoinut joskus varmaankin joku merkittävä henkilö.

Rauniota kiinnostavampi kohde olisi kuitenkin saattanut olla läheisen kukkulan päällä oleva linnoitusmainen kylä, jossa on asukkaitakin – elämää.

Näitä kiviraunioita on Eurooppa täynnä. Tällaista ryhmässä laahustamista ei itsenäinen matkailuautoilija oikein meinaa kestää.

Asiallinen liikennemerkki 40 asteen helteessä!

Massa Maritima

Auton vaihto GiottiLineaan ja ajo serpentiinejä Massa Maritiman kylälle kukkulan laelle.

Autot parkkiin keskusta ulkopuolelle. Vanhoihin kaupunkeihin ei ole autolla asiaa, varsinkaan suurilla matkailuautoilla.

Nautimme lounasta ja punaviiniä mukanvassa vilpoisessa kellariholvissa. Englantia, ruotsia ja saksaa tulee sölkättyä. Onneksi vanhemman eestiläisen autokauppiaan kanssa voi puhua välillä suomeakin, nuoremmat eestiläiset eivät suomea puhu. Tarjolla on tapaksen tyyppisiä alkupaloja, raviolia, kannelonia, lihaa ja sienä.

Noin seitsemää sorttia syötyäni – ja seitsemän lasillista punaviiniå juotuani, tuumaan että tämä olisi nyt olisi hyvä tässä, mutta vielä tulee jotain kasvisruoka, marinoituja valkosipuleita ja tietysti kotijäätelöä suklaa-kastikkeella sekä kahvia. Olemme onneksi matkailu-autoilla liikkeellä. Siellähän voi ottaa päivänokoset seuraavan siirtymän aikana.

No ensin kylille, kujille, katedraaliin, torille.

Kipuaminen jyrkkiä portaita, 33 astetta varjossa, ei ole kevyttä täydellä vatsalla, paitsi jos on oikein varustautunut.

Kokoonnumme 1200 vuotta vanhalle kaupungin portille. Lähtiessä taas vaihdetaan autoja, eikä kukaan tiedä ovatko kaikki mukana. 30 minuutin sählingin jälkeen yritetään jatkaa matkaa jos poliisi sallii. Olemme nimittäin pysäyttäneet seitsemällä matkailuautolla liikenneympyrään. Ohjelmaa on jo muutettu koska tunnin lounaaseenkin meni lähes kolme tuntia.

Mare de Grossetto

Seuraavaksi parveilemme jonkin tehtaan pihalla polottamassa mihin mennään. Pyörimme turhaan Grossetton kujilla kunnes pääsemme Mare de Grossetton tielle. Siellä ajelemme puolisen tuntia kaupunkia ympäri kunnes oikea hotelli löytyy.

Hotelli Terme Marine Leopoldo II onkin hieno laitos…nimenomaan laitos. Huoneita on sadoittain.

Marina di Grossetto on rantalomakohde Välimeren rannalla. Tällaisiahan Vlimerellä on satoja.

Paljon hiekkaa, rantatuoleja ja ruskettuneita isotis…lompakkoisia ihmisiä. Rantaloma ei ollut alkuperäisessä suunnitelmassa mutta kun kerran olimme jo päivällä myöhässä niin ei haittaa jos myöhästytään vähän lisää…

Välimereen suolat huuhdotaan sitten hotellin uima-altaalla. Kurkku pitäisi tosin huuhtoa oluella, kuhan hotellista löytyisi baari, joka on auki! Avaimia ei löydy kassakoneeseen. No otetaan sitten huoneen laskuun – jos vain löytyisi kynä jolla kuitata. Taidan olla päivän ensimmäinen asiakas. Tai sitten täällä ei juoda olutta. Eestiläinen matkakumppani Markus seuraa kyllä esimerkkiäni.

Lähdemme syömään 19:45 eli 20:30, kunhan opas ehtii mukaan. Ja taas ajetaan johonkin kuudella matkailuautolla. Ensimmäisen kymmenen kilometrin aikana eksyy kaksi autoa. Kun porukka on taas lopulta koossa, menee vartti reittisuunnitteluun. Seuraavassa moottoritien liittymässä neljä autoa lähtee eri suuntaan… Missä navigaattorit! Ja miksi yleensä pitää lähteä ajamaan yöllä 70 km päähän syömään!!!! Tunnin päästä ravintolaa ei ole vielä löytynyt, tie on poikki ja opas on eksynyt. Ravintola löytyy lopulta 2 tuntia alkuperäisen lähtöajan jälkeen. Maalaisravintola on keskellä ei mitään. Autot ajetaan heinäpellolle.

Uima-altaan vierestä löytyy telttakatokset, pitkäpöytä– ja paljon hyttysiä! Taas kalaruokia ja valkoviiniä. Ruoka ei ole nytkään ihmeellistä. Kala pitäisi saada suoraan pannulta, ei haaleana. Valkoviini on sen sijaan kylmää ja seura lämmintä.

Vastapäätä istuu tanskalaisen matkailunettisivuston Lasse, vieressä ruotsin Vi bilägaren-lehden Marjaana sekä matkailualalta venäläinen Elena. Toteamme että nämä muonat olisi osannut tehdä mikä tahansa ravintola kävelymatkan päässä hotellista. Ja miksi oikeataan tulimme rannikolle ollenkaan, vain käväisemään ja nukkumaan pariksi tunniksi hotellissa. Tuntien ajoajan olisi voinut käyttää jossain viehättävässä pikkukylässä.

Paluumatkalla yritän nukkua GiottiLinen vaatimattomassa makuukammarissa. Hotellille palaamme 01:50. Sienan vierailu perutaan, koska kuskien pitää nukkua aamulla riittävästi.

Samtaims samting häpens, sanoo opas.

Castello di Montereggioni

3.Päivä.

Aamiaiselle 9.30. Sali uima-altaan äärellä on avara – kuten ruokavaditkin…

Lähtöajaksi sovittu tasan 11.00. Laika Kreos 8010 starttaa 11.15 kun kaksi koppalakkista tulee paikalle kuittivihkojen kanssa. Olemme pysähtymiskieltoalueella.

Matkaan päästyämme pysähdymme pian korjaamaan yhden auton sivupeiliä teipillä. Tietenkin koko seitsemän auton letka pysähtyy moottoritielle – noin 200 metriä ennen virallista pysäköintipaikkaa.

Kaksi tuntia myöhemmin saavumme Castello di Montereggionin linnalle.

Vuosina 1213-1219 rakennettu Motereggioni on Italian tunnetuimpia linnoituskaupunkeja. Kaupunki on kukkulalla ja kokonaan muurien sisäpuolella.

Muurilla on pituutta 570 metriä, siinä on 14 tornia ja kaksi porttia.

Täällä pyhiinvaeltajat lepäsivät turvassa matkallaan Roomaan. Saksasta matka jalan kesti 4,5 kuukautta. Tänä päivänä järjestetään vaelluksia esimerkiksi läheisestä kylästä Sienaan.

Linnoitus yllättää runsailla myyntikojuillaan, kaupoillaan ja ravintoloillaan. Muurien ympäröimässä pikkukylässä myös asutaan ja eletään. Täällä museot eivät ole kuolleita nähtävyyksiä, vaan elävää historiaa.

Nautimme täällä maittavan lounaan. Italialaiset hallitsevat kuivatut kinkun!

Päälle pastaa ja lopuksi lämmin liharuoka.

Vielä kierros linnoituksella ja mahtavanmakuinen tötteröllinen käsintehtyä suklaajäätelöä. Joku jäi selvästi ilman…

Sitten saattue jatkaa kohti San Gimignanoa. Koska jätimme Sienan vierailun väliin, olemme aikataulussa!

Paluumatkalla hotellille, poikkeamme pikaisesti San Gimignanossa ja taas kuski lähtee ensin täysin vastakkaiseen suuntaan.

Perillä hotellilla odotti tuttu allas ja allasbaari. Vielä ehtii tunniksi ilta-aurinkoon altaalle, kirja mukaan.

Päivällisellä jaetaan uusi aikataulu tehdasvierailuille. Rimor on jäänyt pois. Huhutaan että tehdas olisi menossa nurin. Toimitusvaikeuksia on kuulemma ollut niin autojen, kuin varaosienkin kanssa. Ehdotankin että nykyisin Rimor voisi olla Nomor ( no more = ei enää…).

Matkailuautotehtailla

4. Päivä

Tänään kuljemme pikkubusseilla. Nyt maanantaina matkaa hidastavat hieman tietyöt.

SEA

Ensimmäisenä listalla on SEA:n tehdas. Vuotuotanto on noin 5000 matkailuajoneuvoa, työntekijöitä on 370. Tehdas on Italian suurin alallaan.

Merkkejä ovat McLouis, Elnagh ja Mobilvetta. Tehtaat olivat itsenäisiä mutta yhdistymisen jälkeen säästöjä syntyy mm. käyttämällä samoja osia sisustuksessa.

Sisäkuvat ovat hieman huonoja, koska tehtaalla ei saa kuvata. Muilla valmistajilla on periaatteessa samanlaiset tietokoneohjatut sorvit mutta silti jotain salattavaa on olevinaan. Toimittajat toteavatkin vierailun jälkeen että jos ei lehteen tule kuvia, ei tule tekstiäkään.

GiottiLine

Pääsemme näkemään upouuden malli, joka tullaan esittelemään Düsseldorfin messuilla parin kuukauden kuluttua. Uudehko integroitu malli on ollut toista vuotta tuotannossa. Katossa on vuode joka nousee kokonaan piilon sähköllä. Kaikki nostovuoteet toimivat sähköllä. Sähköhissi ei ole kuulemma mekaanista kalliimpi, koska se on helpompi rakentaa.

GiottiLine-malleja on yhtyeensä yli 20. Suomeen tuodaan hieman erilailla varusteltua autoa, mm. tehokkaammalla Truma 6-lämmityslaitteella. Aldea ei ole ainakaan heti tulossa, koska se vaatii aivan omat rakennesuunnitelmat. Muissa pohjoismaissa ei GiottiLinea vielä myydä. Kiinaan on omat mallit mutta ne ovat liian kalliita Eurooppaan.

Tehtaalla näemme kuinka kalustettuihin autoihin asennetaan seinät ja katto.

Katossa ulkopuolella on urat sähköjohdoille, jotka asennetaan piilon ennen pintalevyn, muovisten saumalistojen ja kattopaneelien asennusta. Osat on tehty tietokoneohjatuilla työstökoneilla mutta asennus ja kokoaminen tehdään käsin. Tehdasesittelyn jälkeen menemme kokoustilaan virvokkeille.

San Gimignano

Iltapäivällä palaamme San Gimignanon vanhaan kaupunkiin lähellä Poggibonsia. Kaupunki kuuluu samaan pyhiinvaellusreittiin kuin Castello di Montereggioni. Tämä vain on paljon laajempi.

San Gimignano on toiminut linnoituskaupunkina, mutta läheisen Firenzen vaikutuksesta siellä on myös paljon taidetta. Suurin kehitys kaupungissa tapahtui kolmensadan vuoden aikana viime vuosituhannen alussa (1000-1300), hyvän maantieteellisen sijainnin ansiosta. San Gimignano oli yksi tärkeimmistä pysähdyspaikoista Roomaan vievällä Keskiaikaisella pyhiinvaellusreitillä Via Francigenalla.

Kaupunki on tunnettu muun muassa arkkitehtuuristaan ja etenkin torneistaan. San Gimignanoa kutsutaan ”Sadan tornin kaupungiksi”. Nyt sotien ja luonnonmullistuksien seurauksena torneja on jäljellä enää 14. Historiallinen keskusta on valittu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Uskonnollisuus näkyy hyvin kaupungissa edelleen. San Gimignanossa on yhdeksän historiallista kirkkoa. Freskot ovat maailmankuuluja.

Keramiikan ystäville kaupungista löytyy useita mahtavia kauppoja.

Lähdemme kaupunkiin opastetulle kierrokselle mutta pian neljän matkatoimittajan ryhmä irrottautuu holhouksesta ja poistuu lounaalle ravintolaan, josta on upea näkymä laaksoon.

Osumme sisätiloihin juuri sopivasti seuraamaan paikan yli vyöryvää salamoivaa sadepilveä.

Palaamme kylläisinä sateen jälkeen kylille. Pilven reuna ajaa meidät vielä sateensuojaan ravintolan katoksen alle muiden turistien sekaan.

Sateen lakattua kiipeämme kylän parhaalle näköalapaikalle, puistoalueen takaosan torniin. Sieltä näkyy koko kylä ja sen kaikki muut tornit

Muurien takana aukeaa Toscanan kumpuileva maaseutu viini- ja oliiviviljelmineen ja pilarimaisine sypresseineen.

Nätävyyksiä, ravintoloita, kauppoja. Ostin edellisestä kaupungista keramiikkapullon oliiviöljylle 15 eurolla. Samankokoisista San Gimignanossa pyydetään yli 35 euroa. Kun on paljon turisteja, hinnatkin ovat kovat.

No ei ihan kaikki hinnat…

Piazzan varrella olevan gelateria-Dondolin tuotteet ovat voittaneet maailmamestaruuden vuosina 2007 -2009. Gelaterian ulkopuolella on pitkä jono, vaikka jäätelötiskien takana ahertaa herkeämättä kuusi naista.

Herrrkullisen jäätelön jälkeen palaamme sovittuun aikaan bussille, joka tuleekin vain puoli tuntia myöhässä. Auto vie meidät vilvoittelemaan hotellin uima-altaalle.

Ilta-kahdeksalta ajelemme taas San Gimignanon portille, kylän taakse tällä kertaa.

Katedraalin edustalla on nuorten sinfoniaorkesteri harjoittelemassa illan konserttia varten. Soundi on mahtava kun orkesteri pamauttaa täyslaidallisen kivitalojen ympäröimällä torilla.

Sitten siirrymme läheiseen ravintolaan päivälliseksi. Tällä kertaa saamme vaiheeksi taas perinneruokaa: Leipäkeittoa, joka on enemminkin muhennosta. Pääruokana on lihaa pinaattimuhennoksen kanssa.

Punaviini on talon omaa kotiviiniä. Se tarjoillaan kannuista, jotka ruikkivat kaataessa pitkin pöytää, mutta kaikille kelpaa!

Kaikki sujuu nopeasti ja paluuta aikaistetaan puolella tunnilla. 23.30 sijaan lähdemme takaisi jo – noh – 23.25.

Jotkut menevät vielä hotellissa jatkoille. Kun havaitsen heidän selailevan vain grappa-listaa ja muita väkeviä, käskee itsesuojeluvaistopoistumaan vähin äänin takavasemmalle…

Lisää tehtaita ja Firenze

5. Päivä

Ajamme kohti Firenzeä Laikan tehtaalle. Saapa nähdä kuinka aikataulu pitää. Lähtöajaksi hotellilta on merkitty 9:00 ja sovittu tapaaminen tehtaalla on – 9:00. Alkumatkasta ohitamme Triganon tehtaan, jonne ajamme myöhemmin takaisin päin.

Laika-tehtaan konttorissa on hieno auditorio ja esittelyvideot. Laikan historia ulottuu 48 vuoden päähän. Päärakennus on hieno, mutta uusi vielä upeampi valmistuu pian. Kaikki toiminnot tulevat samaan rakennukseen.

Tuotanto on tarkkaa ja huolellista. Huonekalutehtaalla jokainen levy tarkastetaan ja huonot kohdat merkitään.

Seuraamme Ecavip-kaksoispohjamallin tuotantolinjaa. Valmiin lasikuidulla päällystetyn pohjan päälle pystytetään valmiita koknaisuuksia.

Keittiö liesineen, vessa ja kaapistot nostetaan valmiina kokonaisuuksina paikalleen.

Kaapeloinnit, putkistot ja lämmityspatterit on helppo asentaa, kun seinät puuttuvat. Viimeiseksi asennetaan seinät ja katto.

Huippumallit ovat valmiina Düsseldorfin messuille. Rexosline, joka on varustettu Alden nestekeskuslämmityksellä. Autossa on makuuhuone takana ja keskellä alaslaskettava vuode. Upea on myös integroitu Kreos-mallisto, jota on nähty Suomessakin. Suuria malleja rakennetaan myös busseista. Pienimpiä malleja ovat Ecovup ja X Range, sekä peltikuorinen Sport 100.

Laikan jälkeen palaamme sitten takaisin tulosuuntaa Triganon tehtaalle, poispäin päivän lopullisesta kohteesta Firenzestä…

Trigano, CI, RollerTeam

Tehtaan tuotantotapa on sikäli erikoinen Euroopassa, että malleja kootaan yksitellen. Ei ole pakko olla pitkiä sarjoja ja yksittäiset tilaukset voidaan toimitta nopeammin. Autot kasataan pienemmistä palikoista, ei niin valmiina moduuleina, kuin esimerkiksi Laikalla. Joillain valmistajilla on seinissä luukut ja ikkunat, jopa verhot valmiina siinä vaiheessa kun seinä nostetaan paikoilleen.

CI:llä aukkojen ääriviivat on jyrsitty auki, näin seinä on kootessa tukevampi. Tehdas on ensimmäisiä, joka käyttää rungossa puulistojen sijaan muovia. Materiaali yleistyy kovaa vauhtia kaikilla merkeillä.

Kaikki autot käyvät läpi mm. kosteustestit saderadalla sekä putkistojen koeponnistukset.

Huippumalli tällähetkellä on Roller Team pegaso.

Tämäkin yksilö on lähdössä syksyllä Saksaan messuille. Kovasti on valkoista sisustus!

Trigano, CI ja RollerTeam-autot ovat numero uno Italiassa. Markkinaosuus on17 %. Tehdas valmistaa 2000 Autoa vuodessa, toinen tehdas 1000 vania vuodessa. Skandinavian talveen on kehitetty talvipaketti, Thermopack. Euroopassa merkkiä myy 200 diileriä. Esittelijän mukaan tavoitteena on tehdä korkealaatuisia autoja edullisesti…no älä!!

Firenzeen!

Iltapäivällä tuhdin autonvalmistusannoksen jälkeen jatkuu matka kohti Firenzeä. Tasoristeyksessä puomit laskeutuvat juuri nenän edessä. Ne toimivat täsmällisesti aikataulun mukaan. Ikävä kyllä juna on 5 minuuttia myöhässä. Kohden Firenzeä ajaessamme ohitamme Laikan tehtaan – jossa kävimme kaksi tuntia sitten.

Firenzessä viemme kassit ensin hotelliin, joka sijaisee mukavasti aivan keskustan syrjäkujalla. Sitten on muutama tunti aikaa kierrellä kaupungilla, solo. Ihmisvilinää täynnä olevassa kaupungissa on helpoin kulkea yksin…

Aivan ensimmäiseksi poikkean pika-aterialla. Italiassa ei tarvise välttämättä istua lounalla pitkään. Pientä herkullista purtavaa ja jaksaa kävellä. Ruokaillaan huolella sitten iltasella.

Käppäilen seuraavaksi Santa Maria Novella basilikalle, kirkkobongari kun olen.

Sitten Medicien suvun kappelille…

…jonka aukiolla on toripäivä – ja paljon sitä niinsanottua roinaa. Metrilakua en löydä!

Lämmintä piisaa ja käyn välillä vilvoittelmassa San Lorenzon kirkossa. Saan sieltä avain pari kuvaa, koska kuvaaminen on kielletty!

Sitten on mentävä tietysti Piazza del Duomolle, jossa on maailmankuulu tuomiokirkko sekä portti paratiisiin. Jonoa on ulkopuolella muutama sata metriä ja tyydynkin ihailemaan rakennusta ulkoa.

Sopiva paikka siihen on läheisen ravintolan ulkoterassi. Maiseman lisäksi nautin taas pikkupurtavaa, kahvia ja jääkylmää proseccoa.

Vanha linnoitus Fortezza da Basso on kartalla massiivinen kartalla muttei nähtävyytenä jopa ruma.

Pienen virkistävän juoman jälkeen kävelen Arno-joen vartta toiselle pakolliselle nähtävyydelle Firenzessä.

Ponte Vecchion silta rakennettiin alunperin 1300-luvulla rakennettu. Myöhemmin siitä tehtiin kaksi kerroksinen, jotta Medici-suvun hallitsijat pääsivät kulkemaan turvallisesti joen yli.

Sillalla on lukuisia kauppiaita, jotka ovat Medici-suvun määräyksestä ovat runsaasti kultakauppiaita.

Ja tietysti meitä turistejakin on melko runsaasti.

Paluumatkan hotellille teen pikkukujien kautta.

Välillä poikean kirkkoon vilvoittelemaan.

Lopun vapaa-ajan vietän hotellin lähellä kadunvarsiterassilla. Juttuseurana on espanjalainen mies joka yrittää kokoajan iskeä ravintolan kahta tarjoilijaa. Miksiköhän?

Päätösillallinen matkailutehtailijoiden kanssa on La Loggia-ravintolassa, joka sijaitsee Firenzen parhaalla näköalapaikalla, kaupungin vieressä kohoavalla kukkulalla.