Suurtunturien villiä rauhaa Kilpisjärvellä

Näkymä Kilpisjärveltä Saanatunturin rinteille on yksi Suomen tunnetuimpia maisemia. Saana ei virallisesti ole kansallismaisema, mutta on se valtioneuvoston päätöksellä sisällytetty maamme kansallisesti arvokkaisiin maisemakohteisiin vuonna 1999.

Saamelaisten pyhän tunturin takamaastossa aukeaa huima suurtunturien alue. Kaikki Suomen yli 1000 metriset tunturit ovat täällä, korkeimpana 1324-metrinen Halti. Kilpisjärven aluetta ei syyttä valittu vuoden retkeilykohteeksi Suomessa vuonna 2008.

Vanha reitti jäämerelle

Torniojoki sekä sen sivuhaarat Muonionjoki ja Könkämäeno toimivat vuosituhansia kauppareittinä Kilpisjärven kautta Yykeänperälle eli Skibotniin. Joen varresta on löydetty asutusta jo kivikaudelta (kuva Aavasaksalta Tornionjoelle).

Kilpisjärvelle ensimmäiset vakituiset asukkaat tulivat kuitenkin varsin myöhään; vuonna 1915. Kilpisjärven tie valmistui vuonna 1941 ja sähkö valtakunnan verkosta saatiin vasta vuonna 1981. Siihen saakka sähkö oli tuotettu omilla aggregaateilla. Etelästä tultaessa noustaan Muotkatakassa Suomen maanteiden korkeimmalle kohdalle 565 metriin.

Olemme liikkeellä viikko Juhannuksen jälkeen. Tunturissa on vielä runsaasti lunta eikä sää alempanakaan ole vielä kovin kesäinen. Juhannuksena Saanalla hiihdettiin kilpaa ja Kilpisjärven jäät lähtivät kolme päivää juhannuksen jälkeen.

Kilpisjärvellä onkin Suomen pisin talvi ja vahvin lumipeite. Vuoden keskilämpötila on 2,3 astetta pakkasen puolella ja tasaista lumipeitettä on mitattu parhaimmillaan 1,9 metriä.

Kyläkaupasta kaikki

Kilpisjärven kylä sijaitsee järven eteläpäässä on asukasluvultaan melko pieni mutta kauppapalvelut ovat hyvät. Täydennämme ruokavarastoamme Kilpishallissa kuten norjalaisetkin, jotka käyvät Suomessa ostoksilla heille huomattavan edulliseen hintaan.

Luonnonläheisiä Caravan-alueita

Lähellä kauppoja on lomakeskus on muutama paikka karavaanareille: Tundrea eli Kilpisjärven Lomakeskus, Kilpisjärven matkailukeskus ja Haltinmaa.

Kaikissa on myös hyvät ravintolapalvelut. Tuulan kahvila Matkailukeskuksessa on nykyisin nimeltään. Pikku Kultamaa.

Historiallinen Retkeilykeskus

Koska olemme menossa Saanalle ja sen takamaastoihin, majoitumme Saanan juurelle Kilpisjärven Retkeilykeskukseen, pari kilometriä kylältä pohjoiseen.

Ensimmäinen retkeilymaja avattiin vuonna Nykyinen majoitusrakennus valmistui 1956 ja sitä on laajennettu useaan kertaan.

Päärakennuksessa on vastaanotto ja 200 paikkainen A-oikeuksin varustettu kahvilaravintola, sekä matkamuistomyymälä. Koska keskuksessa majoittuu paljon retkeilijöitä ja ulkoilijoita on alueella neljä erikokoista saunaa.

150 paikkainen Caravan-alue on pengerretty rakennusten yläpuolelle rinteeseen. Pohjoisen karusta luonnosta johtuen alue karua sorakenttää. Mutta maisemat ovat upeat! Osa paikoista on aivan rannassa.

Leiri on talvella suureksi osaksi norjalaisten miehittämiä. Puisia ”etutelttoja” ja puisia terasseja on paljon. Tyhjänä olevia terasseja saa käyttää satunnainenkin matkaaja.

Retkeilymaisemaa vaativaan makuun

Saanatunturi ei ole Suomen korkeimpia. Se on listalla vasta sijalla 25. Se on kuitenkin suhteessa ympäristöönsä Suomen korkein tunturi. Se kohoaa suoraan Kilpisjärven rannasta 556 metriä. Huippu on 1029 m merenpinnan yläpuolella.

Nimensä saamelaisten pyhä tunturi Saana on saanut muotonsa mukaan, saamen kielen kääpäsientä tarkoittavasta sanasta. Saanalla poltettiin uhritulia ylijumala Ukkoselle. Nykyisin huipulla poltetaan radioantennin merkkivaloa.

Lähden ihailemaan tunturin siluettia järvelle meloen.

Vesi on vain kaksi asteista, uskomattoman kirkasta.

Tuntureilla on vielä lunta ja kosket suoltavat kohisten lisää jääkylmää vettä järveen.

Kiertelen kivisiä Ylisen Kilpisjärven rantoja, seuraillen suomen vanhimman luonnonpuiston Mallan rantaa lähelle kolmen valtakunnan rajapyykkiä.

Pohjoinen kesä antaa odottaa itseään. Ilman lämpötila putoaa pariin asteeseen ja alkaa sataa – melkein räntää, mutta kun kertan kajakki tuli mukaan…

Kilpisjärveltä olisi mahdollisuus meloa vaikka Pohjanlahdelle Euroopan suurinta valjastamatonta jokea myöden.

Reitti kulkee alas Könkämäenoa, muuttuu Lätäsenoon yhtyessään Muonionjoeksi ja liittyy aikanaan Ruotsista tulevaan Torniojokeen.

Matkaa Pohjanlahden rannalle Tornioon kertyy kunnioitettavat 537 kilometriä ja laskettavana on kymmeniä koskia (kuvassa Kukkolankoski).

Tällä reissulla tuli koluttua useita puronvarsia, kun tilauksissa oli kuvia tunturipurojen raikkaudesta (kuva sisältää tuotesijoittelua).

Suurtunturien Natura 2000-alue

Illalla sauna maistuu Retkeilykeskuksessa.

Hyvin nukutun yön jälkeen suuntaamme Saanan takamaastoihin. Tänäänkin on melko pilvistä mutta valoisaa riittää: Aurinko on horisontin yläpuolella toukokuusta elokuuhun.

Alue on ainoa suomen tunturialue joka on osa Sakandien vuoristoa. Alueella on 40 yli kilometrin korkuista huippua. Suurtunturit on kuuluisa monipuolisista vaellusmaastoistaan.

Maisemia ja reittejä riittää vaativallekin retkeilijälle. Myös luonto on joskus varsin vaativaa täällä puuttomassa tunturissa.

Itse olen Haltille vaeltaessani joutunut keskellä heinäkuuta pikku pakkaseen ja lumisateeseen. Vas.ylä: Allekirjoittanut Haltin huipulla vuonna 1973.

Veljeltäni repi myrskytuuli teltan korjauskelvottomaksi riekaleeksi. Yksi asia täällä on aina kunnossa: Aukean maaston ja tuulen vuoksi hyttysiä ja mäkäräisiä on harvassa!

Erikoisia kasveja

Suomen tunturien kasvilajisto on yleisesti ottaen naapurimaitamme köyhempi.

Saanan kiviaines on kuitenkin hyvin kalkkipitoista, mikä mahdollistaa erikoisempienkin tunturikasvien elon.

Sulamisvesien mukana valuneet ravinteet ovat luoneet tunturin juuren painanteisiin poikkeuksellisen rehevää lehtokasvustoa.

Saanan huipulle johtaa neljän kilometrin mittainen polku.

Tunturikoivikon jälkeen jyrkintä nousua helpottamaan ja herkkää luontoa suojelemaan on  lankkuportaat levähdystasanteineen. Korkeimmalla laella on useampia erikokoisia kivikekoja ja vieraskirjaa.

Tunturien rinteiltä löydämme vanhoja saksalaisten taisteluasemia ja sotilasromua sekä erikoisia kasveja.

Yksi retkemme tavoite täyttyy. Löydämme erittäin harvinaisen ja vaativan lapin alppiruusun (Rhododendron lapponicum). Kasvia tavataan vain noin kymmenessä paikassa suurtunturien alueella sekä muutamassa paikassa Utsjoella!