Uusia Caravan-alueita pohjoisesta etelään

Köydet irtoavat Helsingin Jätkäsaaren laiturista 10.30. ja laiva suuntaa kohti naapurimaamme pääkaupunkia Tallinnaa. Jo kolmelta iltapäivällä olemme Pärnun kauppakeskuksen parkkipaikalla. Matkaa sinne Tallinasta on vain 135 km. Kauba Majakas on sovittu kohtaamispaikaksi, jossa tapaamme poikamme Sampon ja ”melkeinvaimonsa” Iinan.

Jatkamme matkailua pari päivää porukalla Latvian puolella.

Viron ja Latvian raja-asemalla suoritettiin joskus vuosia sitten renkaiden sekä jalkineiden desinfiointi, kun Euroopassa pelättiin hullunlehmäntautia. Nyt rajalla käsitellään toisenlaisia desinfiointiaineita. Viron nostettua alkoholiveroaan käyvät virolaiset ja suomalaisetkin Latvian puolella juomaostoksilla. Ainazin raja-asemalta löytyy latvialainen Alko 1000-myymälä ja vierestä upouusi halli, virolainen SuperAlko.

 

Rajalta hurautamme viitisenkymmentä kilometriä etelään, Mezza Salasiin. Tieltä poiketaan kuitenkin huuhtomaan jalat Riianlahden merivedessä. Tie Ainazista etelään seurailee rantaa joka on koko matkaltaan hienoa hiekkaa.

MEZZA SALAS

(värillisissä teksteissä on aina linkki aiempaan juttuun)

Mezza Salas on Latvian Leirintäalueyhdistyksen puheenjohtajan omistama paikka lähellä Limbazin pikkukaupunkia.

Alue on leppoisa rauauhoittumispaikka, joka on tehty keskelle ei mitään. Vetiseen metsään on rakennettu hieno alue muutamine lampineen. Alueella on koko viikonlopun kestävät venäläisten häät. Kaikki mökit ja huoneet varattu. Matkailuautoja ei muita ole.

Sampo pystyttää teltansa automme viereen. Grillataan ja istutaan iltaa. Linda käy tuomassa paikallisia oluita maistiaisiksi ja ehtii vähän maistelemaan itsekin Valmiera Muizan pienpanimon tuotteita. Kävimme tutustumassa vanhan kartanon panimoon Lindan kanssa vuonna 2012.

 

Häävieraat juhlivat aamuyölle mutta soitto raikaa taas heti aamusta. Juhlamekot päälle, auton ovet auki ja stereot täysille. No se ei meidän aamiaista haittaa.

 

Linda ehtii hääkiireiltään tuomaan meille karttoja ja tietoja uusista alueista, jotka ovat liittyneet leirintäalueyhdistykseen.

 

Limbazi

Ajamme läheiseen Limbazin pikkukaupunkiin. Muutaman tuhannen asukkaan kaupunki on säilyttänyt vanhan ilmeensä.

Tyypillisesti Latviassa pienten kaupunkien uudisrakentamiseen ei ole ollut varaa panostaa ja vanhat rakennukset ovat edelleen pystyssä. Onneksi! Nyt keskustoja on kunnostettu ja nähtävää riittää. Huonokuntoisia talojakin vielä riittää.

Pieneksi kaupungiksi siellä on ihmeen paljon vaatekauppoja. Malleja on erilailla kun Suomessa. Kun meillä on esillä muutama muotimalli, täällä on räkeissä satoja, kukkamekkoja ja muuta retonkia.

Torilla on toistakymmentä kiinteää kojua ja sama valikoima jatkuu.

Ostamme vihanneksia ja perunoita matkaevääksi.

Lounaalle menemme kuitenkin valmiiseen pöytään Kahvila Klavan ulkoterassille – kun lopulta nurkan takaa paikan löydämme, 200 metriä torilta.

Ajattelemme olla nopeita ja tilaamme hampurilaisateriat. Salin puolelle on tullut kuitenkin noin kolmenkymmenen lapsen ryhmä, hekin hampurilaiselle. Odotamme ruokaa puolitoista tuntia!

 

Kankaista ja käsitöistä kiinnostuneelle naisväelle Limbazista löytyy mielenkiintoinen käyntikohde.

Vanhassa kutomotehtaassa käsitellään materiaalit käsin ja kutomiseen käytetään yli sata vuotta vanhoja koneita. Tehtaanmyymälässä on mm. halpoja pellavia.

PAGLI valmistautuu häihin

Matka jatkuu etelään Paglin leirintäalueelle.

Matkailuajoneuvopaikkoja on muutama siistillä nurmikkoisella niemellä järven rannalla. Mökkejä on kymmenen ja 21 tulossa lisää. Keskellä aluetta on vierastalo, jossa hääjuhlien valmistelu on täydessä vauhdissa. Toiset hääjuhlat tällä reissulla!

Juhlista johtuen paikka onkin suljettu ja jatkamme matkaa tutustumaan saman omistajan toiseen alueeseen Vejiniin.

Sinne joutuu ajamaan muutaman kilometrin hiekkatietä, jotka tämän kesän kuivuudesta johtuen ovat aivan kamalassa kunnossa.

VEJINI CAMPING

Vejinin leirintäalue on ollut toiminnassa neljä vuotta.

Brasla-joki on suosittu melontareitti ja joen varrella olevalla alueella majoittuukin yleensä runsaasti melontaretkeilijöitä ja telttailijoita. Sateisilla keleillä leirintäalue voi matkailuajoneuvoille olla hankala. Nurmikkorinne on sen verran jyrkkä ja liukas että poispääsy voi olla 2-vetoisella vaikeaa. Soratien on työn alla.

Rantametsästä löytyy suojaisia nurmikkotaskuja, joista jokainen löytää oman rauhansa. Sähköpaikkoja on vain neljälle. Taskujen perällä on katettuja pöytiä penkkeineen. Katoksista saa myös karavaanari sähköä. Katoksen vieressä on nuotiopaikka ja varras vaikkapa sialle. Leirintäalueen vieressä olisikin neuvostoaikainen sikala mutta nyt possuista ei ole hajuakaan, joskus niitä oli 70 000!

Maanalaiset lammet

Vesi on syönyt vuosituhansien aikana pehmeään hiekkakiveen jopa satoja metrejä pitkiä luolia. Suuremmissa onkaloissa on maanalaisia järviä. Niihin ei päästetä kahlailemaan ja vesi onkin aivan kirkasta, kuin suoraan pullosta.

Paikalliset hakeutuivat aikanaan luoliin pakoon neuvostoarmeijaa. Luolilla käy vuosittain 5000-7000 vierasta.

Toisessa luolassa Brasla-joen rantatörmällä käymme sisällä. Luolaan pääsee konttaamalla jääkylmässä purossa. Peremmältä löytyy suurempi huone jossa on lähes seisomakorkeus. Osa ryhmästämme ei suostu konttaamaan luolaan…

 

Konttailun jälkeen Sampo ja Iina joutuvat lähtemään kotimatkalle. Yhden yön nukkuvat vielä Pärnun eteläpuolella puussa!

 

APALKALNS on Latvian parhaimmistoa

Me emme pääse puusta pitkälle vaan majoitumme luolilta reilun kymmenen kilometrin päähän Apalkalsnsiin. Alue kilpailee listallamme Latvian ykköspaikasta Venstpilsin Piejuras campingin kanssa.

Apalkans on luonnonläheinen alue, jossa on monia liikuntamahdollisuuksia. Paikka on syrjässä liikenteellä järven rannalla mutta historiallinen Cesisin kaupunki kaksine linnoineen on alle kymmenen kilometrin päässä.

 

Jos muilla alueilla on ollut tyhjähköä, on Apalkalnssissa useampi kymmenen matkailuajoneuvoa ja telttakuntaa.

Mökeissäkin on väkeä. Huoltorakennukset täällä ovat hyvät ja siistit ja matkailuinfoa löytyy runsaasti.

 

Lapsille on hyvä uimaranta sekä hieno leikkikenttäalue kiipeilypaikkoineen. Aikuisille löytyisi beachvolley-kenttä ja minigolf alueen perältä.

Nyt on kuitenkin huilittava kun lämpötila on +28. Onneksi huomiseksi on luvattu hieman lämpimämpää! Aurinkoahan reissulta toivottiinkin, koska Suomessa tämä kesä on ollut jotakuinkin surkea.

Hirmuinen helle ja ukkosta perään

Seuraavana päivänä lämpötila kohoaa kohoamistaan. Se on iltapäivällä varjossa +34 astetta! Kuuma voimakas tuuli puhaltaa etelästä ja tuo samalla tullessaan ukkosta. Puuska remputtaa saksalaisen naapuriauton markiisia, jota ei ole ankkuroitu mitenkään. Meillä on myrskyliina. Ajattelen käydä köyttämässä naapurin katoksen kiinni mutta myöhästyn. Tuuli heittää markiisin katolle ja vääntää tukitangot ja kotelon mutkalle. Toinen jaloista lentää katon yli meidän leiriimme. Naapuriin tuli tuhannen euron puuska… Köytämme risan markiisin pöytään ja kiristämme omaa myrskyliinaamme vielä pari pykälää.

Seuraavana aamuna suuntamme on kohti Riikaa sekä länsirannikkoa. Sitä ennen pieni askare. Caravan-alueen omistaja Juri pyytää kääntämään pari esitetekstiä suomeksi, onneksi englannista eikä latviasta. Apalkansissa käy se verran suomalaisia että he tekevät suomenkielisen esitteen.

KOHTI LOUNASTA

Ohitamme tällä kertaa historiallisen Cesiksen. Poikkeamme sen sijaan Zagarkalnsin leirintäalueella. (Kaupungista on asiaa Gauja-jutussa.)

KEMPINGS ZAGARKALNS

Zagarkalns mainostaa itseään hiljaisena alueena. Kuunnellaan luonnon ääniä eikä huudateta stereoita.

Täältä löytyy omat alueet karavaanareille ja autoillaliikkuville sekä reppuretkeilijöille.

Viimeksimainittuja onkin runsaasti, koska Zagarkalns sijaitsee suositun melontajoen, Gaujan rannalla.

Melontareitti vie Gaujajoen kansallispuiston halki.

 

Leirintäalueelta löytyvät kaikki tarpeelliset huoltorakennukset sekä keskeltä aluetta toimisto, kahvila ja terassi.

Tällä kertaa emme majoitu vaan ajelemme länteen ohi Siguldan kaupungin ja Turaidan linnan. Ne on koluttu aiemmilla reissuilla (ks. edellinen Gauja-linkki) Turaidan linna ja puistoalue on Latvian suosituin käyntikohde.

 

RIIGA

Tie vie Riian läpi. Onnettomuudesta johtuen joudumme kiertämään aivan keskustan kautta. Niinpä poikkeamme vanhassa kaupungissa joka on aina mielenkiintoinen.

Myös Riian jugendtaloalue on vailla vertaa, ainutlaatuinen maailmassa. Parkkipaikka löytyy helposti Daugavan, suomeksi Väinäjoen rantakadun varrelta. Riiasta enemmän aiemmassa jutussa.

 

Iltapäiväkahvit hörppäämme Jurmalan lounaispuolella, hienossa Jaunmoku Pilsissä.

USMA

Iltapäivällä saavumme Usma-järvelle, noin 50 kilometriä rannikkokaupunki Ventspilsistä sisämaahan. Järvi on Latvian suurimpia ja siellä seilaa jopa suurehkoja matkapursia. Rannoilla on yhteensä 17 leirintäaluetta. Neljä niistä kuuluu Latvian leirintäalueyhdistykseen. Valintamme osuu Usma Spa campingin kohdalle, koska se on asfalttitien varrella. Hiekkatiet Latviassa ovat joskus karmeassa kunnossa. Tie voi olla koko leveydeltään pelkkää hammastusta. Painavalla matkailuautolla sopiva nopeus on 15 km/h. Muuten paikat irtoaa hampaista.

 

Usman leirintäalue löytyy järven pohjoisimman lahden rannalta. Alueella on oma hiekkaranta, parinsadan metrin päässä yleinen uimaranta sekä pienvenesatama.

Mutta mepä menemmekin tällä kertaa kylpylään höyrysaunaan ja altaaseen polskimaan. Tämän päälle maistuu janojuoma terassilla ilta-auringossa.

Usmassa on kolmisenkymmentä sähköpaikkaa rantanurmikolla.

Mökkejä on kymmenkunta, huoltorakennukset ovat siistejä. Rannassa on idyllinen vanha puinen vaja joka kätkee sisäänsä isännän intohimon kohteen, pienen kuntosalin.

 

Usmassa pääsee vesille perinteisellä soutuveneellä, polkuveneellä, vuokraamalla moottoriveneen tai lähtemällä mukaan purjehdukselle. Suppailukin onnistuu – keneltä onnistuu.

Länsirannikolle

Rannikkokaupunki Ventspils on Latvian tärkein satamakaupunki. Täältä on autolauttayhteys mm. Ruotsiin.

Ventspilsin caravan-alue erinomainen. Pariinkin kertaan on täällä jo käyty, sekä kesällä että talvella. Nyt suuntaammekin hieman etelämmäksi Liepajaan.

Matkalla on kuitenkin pakko poiketa pienessä sympaattisessa Kuldigassa. Jo paikan nimi on niin kultainen että se vetää puoleensa.

Kuldikan läpi virtaavassa Venta-joessa kohisee Euroopan levein putous – leveä muttei kovin korkea.

Joen rannalta löytyy vehreä ja kumpuileva veistospuisto ja museo.

Puoli kilometriä puistolta käveltyämme tulemme keskustan rauhalliselle kävelykadulle.  

Ajatuksena on hoidella hieman tuliaisostoksia. Ostokset  onnistuvatkin ja pian alkaa kahvihammas oireilemaan. Tutussa kahvilassa pääsemme samaan pöytään kuin edellisellä reissulla. Kaksi pikkupitsaa, kakunpala ja kaksi kahvia kustantaa kuusi euroa!

 

Neuvostoromantiikkaa

Liepajan kaupungista ajamme netistä löytämäämme BB campingiin. Alue sijaitsee kaupungin pohjoispuolelta Karostan kaupunginosassa, vanhan karasmialueen ja laajan vuokrakasarmialueen takana. Liepaja toimi jo tsaarin aikana laivastotukikohtana ja myöhemmin neuvostolaivaston satamana. Karosta tarkoittaakin suomeksi sotasatamaa. Tämä selittää tiiliset kasarmialueet ja ankeat, osin hyvinkin ränsistyneet kerrostaloalueet. Kaupunginosa oli neuvostoaikana suljettu ja siellä tiedetään olleen yksi neukkujen julmimmista vankiloista.

BB campingin vieressä oleva tekolampea käytetään wakeboard-kaapeliratana.

Leirintäalue on pieni ja kokonaisuudessaan mäntymetsikön varjostama. Lammen sijaan meri kiinnostaisi enemmän. Kun meren rantaan olisi täältä yli kilometri, päätämme vaihtaa maisemaa.

Paluumatkalla kerrostalokasarmien läpi silmäkulmaan osuu kirkasta välkettä. Katolisen kirkon korkeat kultakupolit heijastelevat jo kaukaa puiden lomasta. Niiden avulla löydämme helposti Pyhän Nicolaksen Maritime katedraalille. Sisällemenijän pitää pukeutua säädyllisesti ja sulkea puhelin. Kuvaaminen on kielletty ja ehdinkin ottaa vain yhden kuvan kun jo saan nunnalta nuhteita…

Köröttelemme vilkkaassa liikenteessä Liepajan ruuhkaisen keskustan turisti-infoon. 70000:n asukkaan Liepaja on maan kolmanneksi suurin kaupunki ja autoja riittää. Onneksi heti toimiston vieressä on pysäköintialue. Infosta löytyy BB:tä parempi ehdotus majapaikaksi. Ensin kiertelemme kuitenkin vanhaa keskustaa. Käymme syömässä ja torilla. 

 

 

 

 

 

 

 

Latviassa on toreilla aina kiinteitä myyntikojuja, kuin pieniä kauppoja. Vaatteita on joka lähtöön. Jugend-tyylinen kauppahalli on upea.

Toteamme kuitenkin pian että suuremmat kaupungit eivät helteellä ole makuumme. Nokka siis kohti maaseutua.

 

VERBELNIEKI Itä-Meren rannassa

Kuusi kilometriä keskustasta etelään löytyy Verbelniekin lomakeskus ja leirintäalue. Matkailuajoneuvopaikat jakaantuvat kolmelle eli lohkolle, joista kaksi avoimia ja yksi metsän suojassa. Alueella on useita korkeatasoisia mökkejä sekä loma-asuntoja. Kaikki mökit ja huvilat ovat erilaisia. Lomarakentamisessa käytetään Latviassa paljon luonnonkiveä ja -puuta – ja vaivaa.

Kiva kesäravintola

Yhdeltä seinältään avoimessa kesäravintolassa on sisä- ja ulkopöytiä sekä pieniä ruokailumökkejä, joiden yksi seinä aukeaa kokonaan. Ruoka-annokset ovat suuria ja edullisia, samoin juomat.

Lapset viihtyvät keskellä aluetta suurella leikkikentällä.

Saksalainen nuoripari on liikkeellä erikoisella yhdistelmällä. Jonkin saksalaisen määräyksen mukaisesti vaunu ei voi olla kovin pitkä. Se on leirissä jatkettava nukkumapituuteen.

 

Leiripaikaksi valitsemme avoimen kentän ja majoitumme paikkaan, jossa voimme nauttia mahdollisimman pitkään ilta-auringosta.

Sitten ravintolaan herkuttelemaan. Kaksi reilua ruoka-annosta salaatin kera sekä kaksi isoa kolpakkoa paikallista alusta tekevät yhteensä 18 euroa.

 

Parasta Verbelniekissä on hiekkarannan läheisyys. Aaltojen kohina kuuluu kapean metsävyöhykkeen läpi leiriin asti.Seuraava aamu valkenee aurinkoisena ja tyynenä. Vietämme päivän rannalla dyynien lomassa loikoillen ja lueskellen. Vesi on sopivan lämpöistä, ei kylmää mutta virkistävää.

 

Koukkaus Liettuaan

Illalla pakkamme ja lähdemme takaisin itää kohti, mutta Liettuan kautta. Ei ehkä olisi lähdetty jos tiedossa olisi ollut tietöiden paljous. Sivutiet ovat surkeassa kunnossa mutta kun suuntaamme uudehkolle Klaipeda-Vilna moottoritielle alkaa matka joutua.

KURTUVENAI

Mainio pieni leirintäalue löytyy läheltä Siauliaita. Latvialaiset kirjoittavat paikannimet mutkikkaasti mutta Siauliai lausutaan lähinnä Sauli, suhuässällä – ehkä.

Ehdimme vielä juuri ja juuri kylän kuppilaan huuhtomaan matkapölyt kurkusta.

Pienessä Kurtuvenain kylässä asuu vain kolmesataa henkeä mutta sieltä löytyy hieno puisto hirsisine perinnerakennuksineen. Kylä sijaitsi aikanaan hyvällä paikalla tärkeän kauppareitin varrella. Keskellä kylää oli rikas kartano mutta se tuhottiin sodan aikana. Jäljellä on kuitenkin komea katedraali, jonka kartanonherra rakennutti itselleen. Kyläläisille oli syrjemmällä hautausmaan takana pieni kappeli.

Leirintäalue löytyy perinnekylän vierestä. Huolto- ja toimistorakennus noudattelee samaa perinteistä hirsirakennustyyliä kuin perinnekylä. Alueen tie on mukulakiveä. Matkailuautoille on parikymmentä puuaidoilla rajattua karsinaa sähköpistokkeilla.

Järvi puolen kilometrin päässä on kalastusyrityksen omaisuutta mutta viereiselle lammelle pääsee turistikin ongelle.

Hämmästykseksemme tapaamme täällä syrjäisessä pikkukylässä tutun saksalaispariskunnan. He asuivat naapurinamme muutama päivä sitten toisella puolella Latviaa. Suomifanina he ovat tulossa taas ensi kesänä Suomeen. Otan ylös heidän osoitteensa ja lupaan postittaa uuden Leirintäoppaan.

Merkillinen ristikukkula

Aamulla jatkamme Sauliin, jossa tankkaamme. Mukavaan kun euromäärä mittarissa on pienempi kuin litramäärä. Diesel kustantaa 97 senttiä litralta.

Kohta Saulin jälkeen löytyy hämmästyttävä muistojen paikka: RISTIKUKKULA. Olemme paikalla nyt toista kertaa. Ensimmäiset ristit pystytettiin joskus 1850-luvulla. Neuvostoaikana ristit rytisteltiin matalaksi maansiirtotraktoreilla neljästi mutta liettualaiset pystyttivät aina tilalle uusia. Me pystytämme yhden ristin lisää erään läheisen muistoksi.

 

BAUSKA JA RUNDALE

Ristikukkulalta on vain tunnin matka Latvian Bauskaan. Bauskan sotalinnaan ja linnoitukseen tutustuimme pari vuotta aiemmin. Nyt ajamme suoraan majapaikkaan joka naapurikaravaanarilta aiemmin saamamme vihjeen perusteella löytyy muutaman kilometrin päästä Bauskasta. Rundales Atputas kompleks Lielupe- joen rannalla on vanhempi alue mutta huoltorakennus on tuliterä. Suuremmassa päärakennuksessa toimii pitopalvelu.

Joen ranta on jyrkkä mutta alas vie puuportaat. Matkahiet saa huuhdottua. Pihalla olisi sauna ja uimalampikin mutta näin lämpimällä saunaa ei kaivata.Ruuhkaa ei tänään ole. Olemme koko päivän ainoat vieraat alueella mutta illansuussa naapuriksi tulee italialainen matkailuauto.

 

Rundales Pils

Kahden kilometrin päässä leirintäalueesta löytyy hiljattain täysremontoitu aivan upea Rundales pils ja sen upea puutarha. Paikka kilpailee Latvian suosituimman turistikohteen maineesta Turaidan linnan kanssa. Palatsissa on ylellisiä saleja ja hienoa esineistöä. Piha-alueen laidalta löytyy hyvä ravintola, ja sen pihalta ilmainen matkaparkki.

Kolmen kilometrin päässä olisi lisää nähtävää. Mazmezotnen kartanolle ja Mezotnen palatsille vievä soratie on ikävä kyllä nyt todella huonokuntoinen. Jätetään jotain seuraavallekin reissulle.

Jelgava

Jytistelemme kehnohkoa asfalttitietä parikymmentä kilometriä paremmalle päätielle ja sitä sitten Jelgavaan. Jelgava pils on hieno mutta toimii yliopiston opetustiloina. Vahtimestari viittaa kintaalla kahden euron pääsymaksulle. ”Ettekö näe että meillä on juttelu kesken toisen vahtimestarin kanssa. Eipä olisi kannattanutkaan maksaa. Yhdestä huoneesta löytyy pieni museo jossa on lasin alla pölyisiä esineitä ja seinillä kellastuneita valokuvia. Onneksi Jelgava on matkan varrella eikä tullut turhaa lenkkiä.

Joen rannasta löytyy viihtyisä moderni kahvila ja ne hinnat…

 

Lomakylä Turbas

Ylitämme Riian läpi virtaavan Daugava-joen patovallin kohdalta. Joessa on laaja allas jonka vedet pyörittävät sähköä pääkaupungille. Seuraava kohteemme löytyy Daugavan sivuhaaran varrelta.

Turbasin laaja lomakylä on yhden miehen aikaansaannos. Erilaisiin leirintämökkeihin, hirsihuviloihin ja majataloon mahtuu 275 yöpyjää. Rakennuksissa on käytetty hirttä ja luonnonkiveä.

Alueelta löytyy lisäksi mm. ravintoloita, grillauspaikkoja, viininvalmistustila, näkötorni ja kolme saunaa.

Kaikki hyvällä maulla ja mielikuvituksella rakennettuja, täynnä kauniita yksityiskohtia.

Leirintäalueella on sitä vastoin vain vessat ja suihkut. Ei minkäänlaista keittiötä eikä tiskipaikkaa. Tämäkin alue on tänään suljettuna ja valmistautuu vastaanottamaan 150 vierasta.

 

Kotiin päin

Viimeinen, joskaan ei vähäisin majapaikka on jo kotimatkan varrella. Jurasdzenin sijainti on hyvä: Vain kilometri sivuun Via Baltikalta ja aivan meren rannalla. Uusimmat paikat ovat rantajyrkänteen vieressä. Onneksi yksi maisemapaikka on meille vapaana.

Jurasdzeni on 1920-luvulla perustettu entinen maatila josta asukkaat häädettiin neuvostovallan aikana. Sen palautus 1990-luvulla oli jälkeläisille mieluinen.

Alueella on siistit uudet huoltorakennukset. Vanhaa kivinavettaan on tulossa lisää suihkutilaa. Jurasdzenissä painostetaan rauhalliseen perhematkailuun.

Musiikin soittaminen on kielletty. Lapsille on hyvät leikkipaikat ja tietenkin vieressä mahtava hiekkaranta.

Rantahiekalla on kesäravintola JuraBite, joka tarjoilee juomia ja ruokia. Naapurimme, joka kerto olevansa tulossa Skandinavian kierrokselta hämmästelee hintoja. Kahden hengen ruoan ja juoman hinnalla saivat Norjassa vain yhden hampurilaisen. Kertovat ajaneensa Saksasta Tanskan, Ruotsin, Norjan, Suomen ja Viron kautta Latviaan ja olevansa jo paluumatkalla nyt elokuun lopussa. Matkaan he lähtivät toukokuun alussa, siis neljä kuukautta sitten! Emme ole kateellisia…

Kun ilta viilenee palaamme autolle. Seuraamme etuikkunasta kuinka aurinko painuu Itämereen. Huomenna suuntaamme kohti Tallinnan laivaterminaalia.

Malja Latvialle!