Keskellä Enontekiön erämaa-alueita

Enontekiön kunnan alueella asuu vain yksi ihminen neljällä neliökilometrillä.

Voidaankin sanoa että että Enontekiön keskuspaikka Hetan kirkonkylä on keskellä ei mitään…

Mutta kun lähdemme ajamaan Hetasta pohjoiseen kohti Norjaa ja Kautokeinoa ja ohitamme havupuurajan, tuntuu että sitä on – jos mahdollista – vieläkin enemmän: Ei mitään!

Lähellä Norjan rajaa pilkottaa kuitenkin valoa hangen keskellä. Palojärven rannalla on Galdotievan tunturikeskus mökkeineen ja caravan-alueineen.  Palojärvi on vanha saamelais-kylä, jossa nykyisin on enää muutama asuttu talo.

Vähäisestä asutuksesta huolimatta Galdotievasta löytyy huoltoasema, ravintola ja hämmästyttävän monipuolinen kauppa, jonka useat pakastealtaat ovat täynnä erilaisia lihatuotteita.

Tähän on selityksenä kylän sijainti lähellä Norjan rajaa.

Norjalaiset käyvät rajakaupassa ostamassa polttoainetta, olutta, tupakkaa ja lihaa.

Esimerkiksi savukkeiden hinta on Norjassa yli kaksinkertainen Suomeen verrattuna.

Myös ravintolassa käy rajan takaa väkeä syömässä ja juomassa, kertoo Galdotievan Simo Aaltonen.

Rantakoivikossa leirintäpaikat ja hyvä sauna

Ravintola- ja myymälärakennuksen alakerrassa on leirintäalueen huoltotilat: Vessat, suihkut ja keittiö.

Järvenrantaan viettävässä rinteessä on toistakymmentä erikokoista mökkiä.

Suuremmissa ympärivuotisissa kelomökeissä on omat saunat.

Telttailu- ja caravan-alueita on mökkien välisellä nurmikentällä ja näin talvella järven rannalla pysäköintialueella. Kesällä räkkäaikaan haluttuja paikkoja on myös mäenkumpareen päällä. Tuulenvire pitää verenimijät loitolla.

Palojärven rannassa on hirsinen sauna ja hieno takkatupa.

Saunarakennuksessa on myös kokoustilat. Rantatörmään koverrettu grillilaavu. Ylempänä rinteessä on grillikota.

Ravintolan vieressä on entinen Rajavartio-asema, joka on muutettu pitopalveluravintolaksi. Maahistupaan mahtuu 70 vierasta ruokailemaan. Päärakennuksessa sekä rajavartioiden entisissä asuintaloissa on majoitustiloja.

Ympärillä laajat erämaa-alueet

Galdotieva on oiva tukikohta hiihtoretkille tai pidemmillekin erämaavaelluksille. Palojärven länsipuolella on Tarvantovaaran erämaa-alue.

Muutama kilometri itään Jierstivaaran jälkeen alkaa Pöyrisjärven erämaa-alue, joka jatkuu Lemmenjoen Kansallispuistona ja Hammastunturin erämaa-alueena aina Inarinjärvelle asti. Vain yksi maantie halkaisee tämän parisataakilometrisen selkosen.

Koiravaljakkosafarikin järjestyy Galdotievassa helposti. Galdotieva on samaa lomakonsernia kuin Harriniva Muoniossa, jossa on satoja vetokoiria.

Myös moottorikelkkoja on vuokralla. Reittejä on esimerkiksi Hettaan tai Kilpisjärvelle. Tällä kertaa saa siis hiihto jäädä kun pääsen kelkan selkään ja suuntaan kohti itää.

Pärinää erämaassa

Ajelen merkittyä moottorikelkkauraa poronhoitoalueelle ohi Siikavaaran, jonka takaa kapean maantien päätepisteestä löytyy Näkkälän poronhoitokylä. Tästä eteenpäin ei teitä ole.

Näkkälän kylässä on vain kymmenkunta taloa ja koko Näkkälän paliskunnassa noin 170 asukasta. Näkkäläjärven seudulta on lähtöisin monia poliittisia vaikuttajia, kuten Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi (Juvvá Lemet).

Paluumatkalla pysähdyn Näkkälävaaran kupeelle. Ympärillä on pelkkää aukeata. Matalaa tunturikoivikkoa ja laakeita paljaita tuntureita on silmänkantamattomiin.

Olen Suomen kylmimmällä seudulla, jossa vuoden keskilämpötila on selvästi nollan alapuolella. Voi kuvitella millaista täällä olisi pahalla ilmalla.

Mutta nyt paistaa kevättalven aurinko lämpimästi. Herää ajatus, josko pääsisi joskus tänne Tosilappiin pidemmälle kelkkasafarille. Sen voisi aloittaa vaikkapa Pyhätunturilta.

Muutama päivä sitten Galdotievassa yöpyi ryhmä, joka oli kelkoilla matkalla parinsadan kilometrin päähän Kilpisjärvelle.