Matka Superlatiivien maahan

 

 

Istumme Torniojoen varressa muutama päivä ennen Juhannusta katselemassa Kukkolankosken mahtavia kuohuja. Joki on monella tapaa ainutlaatuinen, täynnä superlatiiveja. Olemme matkalla katsomaan mistä joki saa alkunsa ja samalla testaamaan erikoista kesälaskettelukeskusta Riksgränseniä, Pohjois-Ruotsissa.

 

 

Tornionjoki on Euroopan pisin vapaana virtaava joki. Kukkolankoskella on Pohjois-Euroopan suurin valjastamaton koski, pituutta 3,5 kilometriä. Kukkolankosken vesimäärä on valtava, koska siihen yhdistyy kaksi jokea: Tornionjoki ja Muoniojoki. Tornionjoessa on maailman toiseksi suurin bifurkaatio. Samanlainen ilmiö kuin esimerkiksi Suomessa Padasjoen Vesijaolla. Osa vedestä virtaa Suomen ja Ruotsin rajajokena mutta yli puolet vesistä kääntyy lännempänä virtaavaan Kalixjokeen.

Sivuhaara Muonionjoki on virtaamaltaan päähaaransa veroinen. Joki saa alkunsa Kilpisjärvestä, joka on vielä Juhannuksena jäässä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Siirrymme Torniojoenyli Ruotsin puolelle mutta suomen kieli ei jää rajalle.  Suomenkieltä näkyy vielä 150 kilometriä ajettuamme.

Kaupunki muuttaa

Superlatiivit jatkuvat kun pistäydymme Ruotsin pohjoisimmassa kaupungissa Kiirunassa. Kiiruna on myös Ruotsin pohjoisin kunta. Pinta-alaltaan se on yhtä suuri kuin kolme maan eteläisintä maakuntaa. Kiirunassa sijaitsee Ruotsin korkein tunturi Kebnekaise, jolla on korkeutta 2 110 metriä.

Kiirunan on synnyttänyt rautamalmin louhinta ja siihen kaupunki on myös kuoleva. Koska malmisuonet ulottuvat kaupungin alle, joutuu tämä kauniisti rakennettu kaupunki väistymään. 2004-vuonna tehty päätös herätti tietysti rajua vastustusta kaupunkilaisissa mutta heille ilmoitettiin lyhyesti että kaivoksen merkitys Ruotsin kansantaloudelle on niin suuri että kaupunki puretaan. Piste. Räjäytyksiä tehdään yöllä ja ihmiset heräävät tärinään.

Aivan keskustan vireen ratapihalle saattaa syntyä puolen metrin halkeamia, kertoo eräs kaupungin asukas. On arvioitu että keskusta saattaa vajota alla oleviin kaivoksiin jopa kilometrin syvyyteen! No ei kaupunki kuole. Se muuttaa muualle. Ennen sortumista rakennuksia, esimerkiksi kaupungintalo ja kirkko, siirretään kokonaisina.

Rajajokemme latvavesillä

Torniojärvelle on Kiirunastaa matkaa enää viitisenkymmentä kilometriä. Korkeat vuoret näkyvät jo hyvin Kiirunan keskustaan.

Juhannuksena ovat jäät juuri lähteneet järvestä mutta huiput ovat vielä lumen peitossa. Maisemat ovat huikeat ja valoa riittää läpi yön.

Vesi ei kuohuvista koskista lopu. Torneträsk on 70 kilometriä pitkä järvi. Pinta-alaa on 330 km2 ja syvyyttä 168 metriä.

Järven puolessa välissä on Abiskon kylä ja kansallispuisto. Pistäydymme katsomassa erikoista kahden tunturin muodostamaa leveää solaa, Lapinporttia.

Abiskon tunturiasemalla on luontokeskus sekä retkeilymaja. Tunturikaupasta voi ostaa tai vuokrata vaellusvälineitä.

 

 

Keski-eurooppalaisia retkeilijöitä näkyy täällä olevan runsaasti.

 

 

 

 

 

 

 

 

Abiskosta alkaa vaellusreitti pohjoiseen Riksgränsenille ja Jäämeren rantaan. Tämä Rallarvägen seurailee reittiä joka syntyi kun rakennettiin malmirataa Kiirunan ja Narvikin välille 1900-luvun alussa.

 

 

 

Reitin varrella on hyviä leiriytymis- ja tulentekopaikkoja.

Reitillä on upeita koskia. Ne ylitetään kunnollisilla silloilla ja opastus on erinomainen.

Pikkujokia ja koskia täällä riittää. Yöksi asetumme vapaaparkkiin yhden äärelle.

Karavaanarien vapaa leiriytyminen on täällä hyvin yleistä, koska leirintäalueita on vähän.

Vaeltelemme rannalla ja tuntureilla pitkälle aamuyöhön.

Olemme parisataa kilometriä napapiirin pohjoispuolella. Aurinko on noussut toukokuun lopulla, laskeakseen seuraavaksi vasta heinäkuun puolenvälin jälkeen.

Kesä on lyhyt ja kasveilla on kiire kukkia.

Laskettelua keskiyön auringossa – tai sitten ei!

Seuraavana päivä suuntaamme Riksgränsenille, maailman pohjoisimmalle laskettelukeskukselle.

Riksgränsen muodostuu laskettelukeskuksesta hotelleineen, kaupasta, caravan-alueesta, joukosta lomamökkejä sekä rautatieasemasta. Tänne pääsee siis junalla laskettelemaan vaikkapa Tukholmasta.

Karavaanareitten paikka on alhaalla järven rannassa.

Alueella on Ruotsin pohjoisten rajakaupunkien tapaan riveittäin puisia mökkejä, Norjalaisten etutelttoja. Ruotsissa on Norjaan verrattuna halpaa ja moottorikelkoilla saa rällätä mielin määrin, siis vapaasti missä vain.

Karavaanarilla pitää olla tietysti moottorikelkan perässäkin vaunu. Näissä on usein pilkkimisluukku lattiassa.

Vaunualueen huoltorakennuksessa on siistit huoltotilat, suihkut, keittiö ja sauna. Juhannuspäivänä alue on auki viimeistä päivää, kuten viereinen hiihtokeskuskin.

Maailman pohjoisin hiihtokeskus

Riksgränsenin pieni punainen laskettelukylä syntyi malmiradan varteen, Ruotsin ja Norjan rajalle. Lunta voi talvella tulla metrikaupalla ja rata on suojattu paikoin katoksilla. Laskettelukeskuksen yläasema nousee 909 metrinkorkeuteen. Hissejä on kuusi ja kunnostettuja rinteitä 19. Alue on erityisen suosittu vapaalaskijoiden keskuudessa. Tunturissa on lukuisa joukko offpist-rinteitä eli luonnonlumisia alueita.

Täältä voi laskea myös Norjan puolelle Björnfjellin kylään ja palata junalla takaisin. Pohjoisesta sijainnin vuoksi hiihtokeskus avataan vasta helmikuun alussa, johtuen kaamosajan pimeydestä. Sää täällä on pohjoisesta sijainnista huolimatta suhteellisen leuto, koska Jäämerelle on matkaa vain viisi kolometriä.

Ihmettelemme paikan hiljaisuutta ja kylmä totuus paljastuu kun nousemme hiihtokeskuksen ala-asemalle. Ylempi hissi on rikkoutunut, eikä sitä ennätetä viimeiseksi päiväksi enää korjaaman.

Onneksi alempi tuolihissi on sentään toiminnassa ja pääsemme ihailemaan henkeäsalpaavan avaria maisemia.

Karusta kivikosta löytyy myös minikokoista ihasteltavaa.

 

Muutama sitkeä laskettelija jaksaa raahata välineitään ylös. Tapaamme ylhäällä yhden suomalaisen lumilautailijan. Kuusamolainen  seikkailuyrittäjä Keijo Ronkainen on Riksgränsenillä toista kertaa. Lumilauta kiinni reppuun, lumikengät jalkaan ja ylös!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Myös ruotsalainen telemark-pariskunta on jaksanut kiivetä rinteille.

Me olemme  laiskoja, eikä laskeminen ole niin suuri intohimo että jaksaisimme raahat lasketteluvehkeitä selässä. Päivän aikana jaksaisi tehdä ehkä kaksi laskua…

 

 

Bikineissä laskettelevat ruotsalaispimut jäivät siis näkemättä, vaikka sen vuoksi tänne asti tultiin!

 

Onneksi Riksgränsenin ainut kauppa on vielä auki ja saamme tehtyä muonatäydennykset. Sitten vaihdamme sukset kajakkiin. Onhan Torneträskistä jäät lähteneet jo muutama päivä sitten.

Täältä matka jatkuu Norjan puolelle ja Tromssaan.