Suosikkireitti Suomesta Norjaan Inarin suunnasta on tietä numero 92 Karigasniemeen ja siitä Nordcapiin.

Monet Norjan matkaavat yöpyvät Suomen puolella Karigasniemen Tenorinteessä. Toinen suuri kävijäryhmä on kalastajat, kertoo Tenorinteen omistaja Pirkko Lehtosalo.

Leirialueen vieressä virtaa Teno, joka on kuuluisa suurista lohistaan. Kalastajat ovat mukavia vieraita, koska he viipyvät yleensä pidempään.

Tenorinteen leirintäalue on palvellut matkustajia jo vuodesta 1966. Pirkko Lehtisalon omistuksessa alue on ollut vuodesta 1973.

Alanvaihdoskin on jo käynyt mielessä, mutta vakiovieraat sanovat, etteivät tule enää jos Pirkko lopettaa. Pertti Paasiokin kehui aikanaan paikan emäntää Caravan-lehden kolumnissaan.

Rantarinteeseen pengerretty alue

Tenorinteen Leirintäalue on pengerretty jyrkähköön rantapenkereeseen. Tontti on vaikea kaavoittaa, mutta toisaalta eri tasot antavat leiriytyjille omaa rauhaa.

Rinteeseen on saatu mahtumaan 25 sähköpaikkaa. Enemmänkin matkailuajoneuvoja mahtuu, kun laitetaan järjestykseen, kertoo Pirkko.

Joitain vaunuilijoita jyrkkä rinne pelottaa, mutta tie on hyvä ja tasanteiden väliset nousut lyhyitä, Pirkko rohkaisee. Avarilla tasanteilla on helppo kääntää vaunu.

Huoltorakennus on rinteessä niin että alakerta, jossa on vessat ja suihkut, aukeaa alemmalle tasanteelle.

Ylätasanteen puolella on hirsinen keittiö, ruokailutilat ja takkahuone.

Parvekkeelta on näkymä alas jokilaaksoon. Puustoa tosin voisi hiukan harventaa, niin maisema avartuisi.

Huoltorakennuksen vieressä alemmalla tasanteella on hirsisaunasauna. Uimapaikka on kohtuullisen lähellä, mutta aika monta askelmaa on portaita kivuttava.

Saunarakennusta pykälää alempana on leiritoimisto- ja kahvilarakennus. Tasanteilla on myös pieniä leirintämökkejä.

Kalaa tulee – jos osaa perhostella

Suosituin harrastus kalastus meillä jäi, kun Tenolla saa kalastaa vain perholla. Puuttui välineet puhumattakaan tarvittavista taidoista. Niinpä tyydyimme ulkoiluun.

Karigasniemeltä jokivartta pohjoiseen ja etelään vievillä teillä on melko vähän autoliikennettä. Tiet sopivat hyvin pyöräilyyn.

Kun poljemme etelään, kohti Angelia, muuttuu Tenojoki Inarijoeksi.

Kuuden kilometrin päässä on rantavirkistyspaikka, jossa on tulipaikka, kota päiväkäyttöön sekä ulkovessa.

Edempänä etelässä löytyy tien varresta lisää kota- ja laavupaikkoja.

Retkeilyyn on upeat maastot viereisillä Muotkatuntureilla ja Paistunturien erämaa-alueilla.

Heti kylän laidalta nousee tunturiin polkuja.

Myös Kevon luonnonpuiston eteläinen lähtöpiste on lähiseudulla.

Reittiohjeita löytyy leirintäalueen läheltä Kylätalosta, josta saa myös kahvia ja paikallisia käsitöitä.

Lyhyt matka avotunturiin

Avotunturi on aina sykähdyttävää aluetta Lapinhullulle. Meitä suosii retkellä loistava sää, tyyni ja aurinkoinen. Itikatkin ovat täysin kaikonneet edellisviikkoisen myrskytuulen mukana. Hyvä paikka aloittaa päiväretki tai pidempi vaellus on ajaa n. 4 kilometriä Inarin suuntaan.

Poikkeamme tunturiin GSM-maston huoltotietä pitkin. Välissä on poroaidan portti mutta siitä on lupa kulkea. Auto jätettävä noin kilometrin ajon jälkeen luontopolun opastuspaikalle, jossa on myös nuotiopaikka.

Tällä korkeudella metsä on jo matalaa tunturikoivikkoa. Noin sadan metrin kävelyn jälkeen ollaankin täysin puuttomalla paljakalla, Ailigastunturin upeissa maisemissa!

Tenojoki virtailee tuolla jossain alhaalla. Hiekkainen penger erottuu laelle asti.