Ylös – alas – ylös

Siinä me sitten seisomme hengitys höyryten ja tutkimme niska kenossa edessämme nousevaa yli 50 metristä jäistä seinämää. On tammikuun alku ja pakkasta on reilu kymmenen astetta. Silti olemme hiukan kuumissamme kannettuamme kiipeilyvarusteet parin kilometrin päästä parkkipaikalta.

Puolisen kilometriä alamäkeä tuli tosin jopa turhankin vauhdikkaasti tavallisen muovipulkan kyydissä.

Syke on normaalia tiuhempi ja puntti taitaa hiukan vipattaa. Onhan edessä ensimmäinen jääputouskiipeily.

Kiipeilyä on toki harrastettu joitain vuosia eli ei tässä sen suhteen aivan kylmiltään olla liikkeellä.

Ensimmäiset nousut tehdään ns. ylävarmistuksella eli noustaan ensin ylös, kiinnitetään turvaköysi, sitten laskeudutaan köydellä alas ja kiivetään jäätikköä ylös.

Siis hullun hommaa! Mennään ylös ja tullaan alas että voi kiivetä ylös.

Varsinainen kiipeäminen tapahtuu jäähakuilla ja kenkien jääraudoilla.

Parin päivän harjoittelun jälkeen rohkenemme jo kiivetä ns. liidaamalla. Toinen kiipeää edellä ja kiinnittää mennessään varmistukseksi jääruuveja viiden metrin välein. Toinen varmistaa alhaalla ja näin liidaaja voi otteen livetessä tipahtaa korkeintaan tuon viisi metriä. Tiämmä sekin sattuu!

Korouoman rotkolaakso

Korouoman luonnonsuojelualue on Posion kunnassa sijaitseva noin 30 kilometriä pitkä kanjonimainen ruhjelaakso. Korouoman keskipaikkeilla kanjoni putoaa syvimmillään 100 – 130 metriä ympäröivän maaston alapuolelle. Talvisin purot jäätyvät korkeille seinämille muodostaen Suomen hienoimpia jääkiipeilypaikkoja.

Lähincaravan-alue on Himmerki Posiolla n. 40 kilometrin päässä.

Livohka on samalla suunnalla mutta hiukan kauempana.

Korouoma on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka myös kesäaikaan.

Alueella hyvät helppokulkuiset polut muuten paitsi nousujen osalta.

Reitin varrella on useita nuotiopaikkoja evästelyyn ja yöpymiseen.