Keski-Ruotsin tuntureilla

Hiihtohissi lähtee liikkeelle pienen hirsikahvilan kupeelta puurajalta ja nousee paljasta tunturin kylkeä useamman sataa metriä. Paljakalla puhaltelee vilpoinen tuuli ja nousu käy miltei tuskallisen pitkäksi. No ei sentään. Jos ei mene ylös ei pääse alas… Aurinko on jossain ohuen valkoisen harson takana ja hissi nousee keskelle usvaa.

Pääsen lopulta huipulle ja katselen ympäröivää valkeaa äärettömyyttä ja lupaavasti repeilevää pilvipeitettä. Ryhmämme odottaa toiveikkaan jännittyneenä sään selkenemistä, joka on edellytyksenä helikopterin tulolle. Kirkastumista odotellessa ehdimme tehdä vielä pari pitkää laskua, jotka puuduttavat äkkinäisen koivet. Suomen surkean talven vuoksi en ole päässyt tänä talvena rinteeseen vielä yhtään kertaa.

Oulun korkeudella mutta vuoristossa

Olemme Hemavanissa Ruotsissa, lähellä Norjan rajaa. Hemavan ja Tärnaby ovat pieniä muutaman sadan asukkaan kyliä. Loma-aikana väkiluku moninkertaistuu. Kylät ovat Suomen Oulun korkeudella mutta lähellä Norjan rajaa. Täällä tuntureita voi jo kutsua vuoriksi. Hemavan ja viereinen Tärnasby olivat suomalaisten suosiossa vuosia mutta Vaasa-Uumaja laivareitin loputtua suomalaisvieraiden määrä romahti. Nyt kun Vaasan laiva taas kulkee, on meikäläisten määrä vähitellen kasvussa. Uumajan satamasta matkaa tänne Hemavaniin on noin 400 kilometriä. Kolmenkymmene kilometriä päässä lännessä on Norjan raja ja Jäämeren rannalle lähimpään Norjan kaupunkiin Mo I Ranaan on vajaat 50 kilometriä. Norjalaisia vierailee alueella runsaasti edullisten hintojen vuoksi. Toinen vetonaula moottorikelkkailu. Ruotsissa, jossa kaikki on muuten niin holhottua, saakin erämaassa moottorikelkkailla melkein missä vain.

Kaksi kylää vierekkäin

Toissapäivänä laskimme pari tuntia viereisessä Tärnabyssä. Sen rinteet ovat kilpalaskijoiden suosiossa. Kilparinne on nimetty paikkakunnan oman pojan, Ruotsin kuuluisimman kilpalaskijan Ingemar Stenmarkin mukaan. Hissejä Tärnabyssä on viisi ja rinteitä19- Lisäksi löytyy useita luonnonlumisia offpiste-reittejä.

Hemavan on perheiden suosima paikka mutta sieltäkin löytyy runsaasti offari-ririnteitä. Hemavanissa hissejä on 10 ja rinteitä yhteensä 30. Suurin osa rinteistä on samalla korkeudella kuin naapurissa Tärnabyssä mutta yksi hissi vie vielä 300 metriä korkeammalle, missä kaikki rinteet ovat kokonaan avotunturissa.

Karavaanareille kaksi talvialuetta

Caravan-alueita kylissä on muutama, talvialueita kaksi. Tärnabyn caravan-alue on pääosin kausipaikkalaisille. Hemavaniin nousi kesällä 2015 uusi caravan-alue, jonka sijainti rinteiden juurella suosii suksikansaa. Ensi talveksi 2016-17 Fjällforsens Campingin viereen valmistuu hiihtohissi. Matkailuajoneuvopaikkoja on reilut 70. Kausipaikkalaisilla on täälläkin puiset etuteltat. Uudessa huoltorakennuksessa on vessat ja suihkut, keittiö, ruokailutila sekä sauna. (varaus: fjallekonomi@hemavantarnaby.nu)

Karvoihin katsomista

Hemavanin rinteessä meitä vetää hiihtohissi. Eilen meininki oli toinen kun kiskomisesta huolehtivat vetokoirat. Toki reen jalaksilla joutui itsekin liikkumaan ja välillä hiukan auttamaan kovemmissa nousuissa. Liikaa ei saanut kuitenkaan työntää etteivät koirat lopettaneet vetämistä. Alaskanmalamuutti on suurikokoinen sitkeä pystykorva. Hitaampi se on kuin esimerkiksi Siperian Husky, mutta Malamuutti jaksaa vetää koko päivän. Kyllä näistäkin vauhtia löytyi kun käännyimme kotia kohti ja koirat ymmärsivät pääsevänsä lepoon ja syömään! Peder Karlsson järjestää myös moottorikelkkaretkiä, tai vaelluksia erämaahan. Seuraavalla viikolla oli tulossa muutamia saksalaisia viikonlopuksi iglumajoitukseen.

Eilen ehdimme vielä Pederin kanssa pikaisesti pilkille.
Saaliiksi saimme yhden tunturiraudun, joka päästettiin takaisin kasvamaan.

Helikopteri tulossa!

Laskettuamme pari kertaa Hemavanin korkeimmilla rinteillä, saamme tiedon että helikopteri on ilmassa. Käymme odottamaan kyytiä vähän matkan päähän hissin yläasemalta. Kohta alkaakin säksätys kuulua ja musta pörriäinen tulee näkyviin usvan seasta. Heliski-oppaamme polvistuu nöyränä antamaan helikopterille laskeutumisohjeistusta. Roottorin lapojen ryöpyttämän irtolumen läpi laskeutuminen vitivalkealle tunturille olisi mahdotonta ilman jotain tummaa kiintopistettä.

Määränpäämme Storfjället huippu nousee 1481 metrin korkeuteen. Idän suunnassa olisi pystysuoraa jyrkännettä. Länteen avautuu turvallinen parikilometrinen rinne. Oppaamme tuntee seudut ja tietää missä ei ole lumivyöryvaraa eikä yllättäviä rotkoja. Omin päin tänne ei kannata ensikertalaisen lähteä seikkailemaan. Maisemat ovat ylhäällä nyt upeat kun pilvet ovat väistyneet. Ympärillä on vain vitivalkoista lunta ja kirkkaan sinistä taivasta. Laakso ja kylä siintää jossain kaukana alapuolella. Laskuolosuhteet ovat ihanteelliset mutta näin vähän laskeneelle liian rankat. Olisi pitänyt ehtiä rinteeseen enennen tätä reissua. Seuraavana päivänä jalat ovat kuin puupökkelöt.

Neliä nelitahtisella

Laskeminen on kyllä hienoa mutta eniten meikäläinen nautti edellispäivän retkestä. Puimme päälle tuhdit haalarit ja toppakengät, päähän kypärät, kipusimme moottorikelkkojen selkään ja hurautimme opasta seuraten kuuden kelkan letkana tunturiin. Nelitahtikelkka on mukavan hiljainen ja vähäpäästöinen. Näitä vastuulliset kelkkasafarien järjestäjät nykyisin suosivat. Ajelimme tunturin kylkeä ylös ja taas alas kurun pohjalle. Reittiltä haarautui uria eri suuntiin. Kelkkareittejä seudulla on satoja kilometrejä.

Parinkymmenen kilometrin ajon jälkeen pysähdyimme tunturijärven rannalle. Oppaamme kaivoi reestä tarpeet ja teki pienen kahvitulet. Me muut saimme räpätä vapaasti monihaaraisen tunturijärven hangilla. Pehmeää lunta oli puolisen metriä ja vauhtia täytyi pitää ettei uponnut hankeen. Tuuli oli kinostanut lunta rantapenkereelle toista metriä ja nämä nietokset teettivät lapiotöitä kapeatelaisten urheilukelkkojen kuskeille. Pari kaveria joutui kaivamaan vartinkin verran lunta pois. (En minä)

Tauolla nokipannukahvi maistui taas harvinaisen hyvälle. Nuotiokin lämmitti mukavasti ja kuivasi märkää paidanselkämys. Kelkkaillessa tulee hiki. Koko ajan joutui umpihangella ajaessa tekemään töitä.

Paluumatkalla ajoimme vielä ylös avotunturiin. Järvellä oli lähes tyyntä mutta ylhäällä tunturissa tuuli – kuten lähes aina. Lunta oli ilmassa niin ettei maisemia juuri erottanut.

Palasimme illan jo pimettyä alas laaksoon. Kyllä maistui sauna ja saunajuoma. Ulkona lämpimässä paljussa pikkupakkasessa oli kiva liotella jäykkiä jäseniä.