Autonhaku Italiasta talvella 2010

Matkailuautomme on Ford Transitin alustalle rakennettu Rimor Katamarano 8 P.

Auto on tehty Italiassa Firenzen eteläpuolella. Alueella on yhteensä viisi matkailuautotehdasta. Saamme auton todella edullisesti hakemalla sen suoraan tehtaalta. Pientä jännitystä noutoon tuo se, että matka tehdään talvella, eikä italiasta tietenkään saa autoon talvirenkaita. Tämä tarina on kirjoitettu matkapäiväkirjaan reissun aikana helmikuussa 2010.

Itse autosta on julkaistu koeajoartikkeli Caravan-lehdessä 20010. Juttu toisaalla otsikon KOEAJOJA alla.

10.2.2010   RIIHIMÄKI-POGGIPONSI

Lähtö kotoa 5:45. Lento 8:45 Riian kautta Roomaan, jonne saavumme 13.00. Ajamme junalla keskustaan ja taksilla bussiasemalle (Siena Bus). Norkoilemme linja-autoaseman lähistöllä 3,5 tuntia, koska emme osanneet arvioida milloin ehdimme bussiin. Eli ei kannata tilata lippuja valmiiksi, vaan ne kannatta ostaa asemalta heti seuraavaan kyytiin!

Kiertelemme useissa kahviloissa. 2 kahvia ja pullat yhteensä 3 euroa. Suomessa ei olisi saanut yhtä pullakahvia.

Bussimme lähtee lopulta Poggibonsiin 18:30, illan jo hämärryttyä. Bussi tulee kaupungin ulkopuolelle 22.45. Missään ei näy ristin sielua, ei taxia. Samassa bussissa matkustanut romanialainen nainen ymmärtää ongelmamme, vaikka puhuukin hyvin vähän englantia. Hän vie meidät henkilöautollaan Semifonte-hotellille. Kuski on ehdottomasti huonoin, minkä kyydissä olen koskaan ollut. Mutta lahjahevosta ei….

Hotellin keittiö on jo kiinni mutta kokki tekee meille kuitenkin iltapalaksi paistettua kanaa ja salaattia. Ruokajuomaksi tietysti punaviiniä. Kyllä maistuu ja hyvin nukuttaa!

 

11.2.2010   POGGIBONSI-RIMINI

Nuori pimu hakee meidät aamulla hotellilta ja vie Rimorin tehtaalle. Yhteyshenkilömme Prisko on kiireinen. Hän lyö meille kiireesti auton paperit kouraan ja toiseen neljän litran peltikannun oliiviöljyä, saman perheyrityksen tuotantoa. Myöhemmin paljastui että kiire johtui tehtaan lakosta.

Auton paperitkin ovat mitä sattuu. Sekin selviää myöhemmin kun yritämme rekisteröidä autoa Suomessa. Rekisteriote on todellisuudesta kopio rekisteröintianomuksesta. Jos saksalainen poliisi olisi kysynyt papereita, olisi auto varmaankin jäänyt siihen. Kaikki menee siis niin kuin italialaisilta sopii odottaakin: Mikään asia ei ole valmiina.

Lähdemme etsimään huollosta akkua asunto-osaan. Se löytyy mutta kaasuletkua ei ole, sanoo pimu. 100:n kilometrin päässä on kuulemma caravan-tarvikeliike, jonne meidän pitäisi itse ajaa ostamaan sitä. Huoltomies tuo varastosta letkun ja laittaa sen paikoilleen. Kaasupullojenkin piti olla valmiina mutta niistä käydään kovaa molotusta. Bombola gas, bombola gas. Käymme kolmella bensa-asemalla turhaan, kunnes joku lähtee autollaan edelläajaen näyttämään kaupungin keskustan kauppaa, josta kaasua saa. Pullo maksaa 22 euroa, nuori neito antaa vahingossa ilmaiseksi kaasupullon ja ottaa hinnan vain kaasusta. Ostan myös sähkölämmittimen varoiksi.

Samalla reissulla käymme ruokakaupassa ja ostamme muitakin tarvikkeita. Matkalaukullinen perusastioita ja petivaatteita lähetettiin etukäteen tehtaalle DHL:llä. Maksoi vain pari kymppiä.

Palaamme tehtaalle mutta koska siellä ei näy ketään lähdemme ajamaan vuoriston yli kohti itärannikkoa. Toscana olisi lähellä mutta se saa jäädä, koska on ennustettu lumisadetta. Vuoristossa lumipyry iskeekin kimppuumme – olemme kesärenkailla. Ostamme huoltoasemalta lumiketjut. Alppien ylityksessä ne ovatkin lain mukaan pakolliset.

Selviämme tuiskusta ehjänä ja lipsumatta. Laskeudumme ”lämpimälle” Adrianmeren rannalle Riminiin, josta olemme etsineet etukäteen caravan-alueen. Tehtävä ei ollutkaan helppo. Jokaisen alueen aukiolotiedot piti käydä katsomassa netistä erikseen. Mitään selkeää luetteloa talvialueista ei ole. (Tässä olisi haastetta suomalaisille alueillekin.)

Leirissä on rauhallista, vain kaksi muuta vierasta. Ensimmäinen ilta menee tavaroiden järjestelyssä. Kyllä edellisessä autossamme Tetsussa oli paljon kaappitilaa! Illalliseksi nautimme papusoppaa ja chiantia.

Ensimmäisen päivän perustella toteamme että vaikka asiat hoidetaan sinnepäin, löytyy kuitenkin aina avuliaita ihmisiä. Kummallinen kankeus kuitenkin vaivaa tietyissä asioissa. Rimorin pimu oli vain kiinnostunut miten maksamme akun. Kaasuletkua hän ei voinut myydä, koska heillä ei ole tarvikemyymälää! Varastossa niitä kuitenkin oli läjäpäin ja sieltä sen huoltomies toikin.

 

12.2.2010  RIMINI-VENEZIA

Aamulla nokka kohti pohjoista. Ajamme hitaampaa rantatietä 190 kilometriä. Moottoritiereitti olisi ollut 280 kilometriä mutta nopeampi.

Maisema on melko tasaista: Peltoja, laguuneja, kannaksia. Kun ajamme meren rantaan ruokatauolle, taivas kirkastuu ja pysyykin sellaisena loppupäivän.

Tietyöhässäköistä huolimatta pääsemme helposti perille Veneziaan. Laitakaupungilla ehdin jo todeta että eksyttiin, kun eteemme tulee Venezia Camping Villagen viitta. Leirissä on pelkästään matkailuautoja. Yön aikana alue tulee aivan täyteen, turvavälit unohtaen. Karnevaalivieraita on Saksasta, Ranskasta, Hollannista – Suomesta!

 

13.2.2010 VENEZIA

Tänään vietämme päivän Veneziassa Karnevaaleja seuraten. Leirialueen toimistolta saa 12 eurolla päivälipun, joka kelpaa linja-autoissa ja vesibusseissa. Ajamme pääsaarelle ja Piazza Romalta vaporetolla Grande Canalelle.

Piazza San Marco lainehtii nousuveden aikaan ja kahlaamme sisemmäksi kaupunkiin.

Auringossa on kuuma mutta varjossa vielä vilpoista. Kuljemme pitkin kujia ja vastaamme tule kaiken aikaa upeita asuja. Poikkeamme välillä espressolla tai viinilasillisella.

Leirinssä olemme takaisin illalla n. Kello 18 ja poikkeamme vaatimattomasti alueen baarissa oluella.

Venezian karnevaaleista on julkaistu Caravan-lehdessä vuonna 2011. Tarina löytyy päävalikosta otsikon EUROOPASSA alapuolelta. Upeita kuvia paljon!

 

14.2.2010   VENEZIA – SESTO

Edellinen päivä oli lämmin mutta aamulla nurmikko on huurteessa. Matkamme jatkuu kohti pohjoista ja Dolomiitteja. Alkumatka on sileää ja suoraa moottoritietä. Vähitellen tie kapenee ja muuttuu mutkaisemmaksi.

Maisema vaihtuu vähitellen vuoristoisemmaksi ja talot tyrolilais-tyylisiksi. Italian Alpit ovat aikanaan olleet osa Tyrolin valtiota. Monet paikannimet ovat saksaksi, kuten päämäärämme Sexten/Sesto. Ensimmäiset näkymät korkeista lumisista Alpeista ovat sykähdyttäviä. Loppumatka ajetaan kapeaa serpentiiniä lumivallien keskellä. Onneksi tien on sula ja kuiva.

Puolilta päivin saavumme Caravan Park Sexteniin. Maisemat ovat upeita ja ympäröivät vuoret mahtavia. Myös caravan-alue on upea. Väittää olevansa Euroopan hienoimpia alueita.

Rakennukset ovat järeää hirttä, sisustus rustiikkista. Yksi huoltorakennuksista on maan alla. Erikoisuuksia löytyy myös puusta. Ylös on rakennettu mökki ja kylpytila.

Aurinko painuu vuorten taakse jo kolmen aikaan iltapäivällä. Tunnin päästä on seitsemän astetta pakkasta ja yöllä -18.

Joudun ostamaan lisää kaasua. Se maksaa 22 euroa + uusi pullo 75 euroa. Pelkkä täyttö ei käy koska Italiassa kaasupullo pitää vaihtaa samassa paikassa, mistä se on ostettu! Sexten on niin hieno paikka että lupaamme tulla täyttämään pullomme joskus uudestaan. Muuten pullonvaihto toimii täällä hyvin. Uusi bombola gas tuodaan auton viereen ja maksetaan poislähteissä. Paikallisilla on täällä tapana pitää auton vieressä isoa 50-litraista kaasupulloa.

Illalla olemme laiskoja ja nautimme maittavan aterian viihtyisässä kellariravintolassa.

15.2.2010 SESTO

 

Lähdemme linja-autolla caravan-alueen edestä reissuun: Moso-Sesto-Irmcher-Sesto. Käymme Irmcheri kylässä kävelyllä ja katsastamassa laskettelukeskusta. Sestossa nousemme gondolilla ylös. 1000 metriä pitkä vaijeri vie meidät 2,2 kilometrin korkeuteen.  Maisemat ovat mahtavat. Jos olisi enemmän aikaa vuokraisin sukset.

Nälkä alkaa pian vaivaamaan ja asetumme alppiravintolaa. Snizeliä kitusiin ja olutta huiviin. Vaikka täällä ylhäällä on turistihinnat on ruoan hinta suomalaista keskitasoa. Olut on tietysti paljon halvempaa. . .

Palaamme alas kylään huonoon aikaan.  Kaupat ovat kiinni 13-16. Täälläkin vietetään siestaa. Kävelemme kuitenkin kylillä ja poikkeamme kirkossa ja hautausmaalla. Katolisissa maissa haudat ovat hienosti koristeltuja kuten kirkotkin.

Palaamme leiriin ja menemme illalla uimaan ja saunomaan Sexten Caravan-parkin upeaan uimalaan, joka poikkeaa täysin aiemmin näkemistämme. Altaan reunat on tehty luonnonkivestä, altaan pohja on hiekkaa. Luukusta pääsee uimaan ulos pakkaseen.

Saunaosasto on erillinen ”halli”. Pieniä saunoja on kymmenen erilaista. Roomalaisessa saunassa on kuumat kaakeli-istuimet. Yrttisaunassa roikkuu paljon erilaisia kuivattuja kasveja. Tuoksu on huumaava mutta löyly lehmän henkäys, joka on syönyt yrttejä. Höyrysaunassa on – höyryä. Metsäsauna on hirsistä tehty pieni harjakattoinen mökki. Suomalainen saunakin löytyy. Siellä on ylivoimaisesti kovimmat löylyt. Saunojen lisäksi on erilaisia suihkuja ja porealtaita.

Kaikki saunovat saksalaiseen tyyliin alasti (toisin kuin näissä lehtiartikkelia varten saaduissa kuvissa. Saunaosatolla kun ei oikein voi oma kamera paljaana heilua…). Miehet ja naiset  saunovat  tietysti yhdessä. Tähän on suomalainen tottunut, ei haittaa – päin vastoin. Saunaosastolla pitää puhua kuiskaten. ”Saunatonttu” tulee huomauttamaan liian äänekkäästä puheesta. Saunaolutta ei alueella myydä mutta hintaan kuuluu erilaisia terveysjuomia.

Dolomiiteilta on julkaistu artikkeli Caravan-lehdessä. Sama teksti löytyy pääsivulta osiosta EUROOPASSA.

 

16.2.2010 SESTO Italia – INGOLSTADT Saksa.

Aamulla lähdemme kohti Bolzanon solaa, joka on yleisin reitti Alppien yli Italian ja Saksan välillä. Köröttellemme ensin jokilaaksossa pikkutietä.

Bolzanossa vaihdamme moottoritielle. Vuoristossa on onneksi hyvä ajokeli: Pakkasta ja kuivaa.

Paahdamme ohi Insbrückin suoraan Saksan puolelle. Olisi tehnyt mieli viipyä mutta laivakyyti odottaa. Navigaattoriin ohjelmoitu caravan-alueen osoite vie meidät Ingolstadtiin kerrostalon edustalle.

Toinen osoite Weimarn Seeltä osoittautuu oikeaksi. Leirintäalue on auki ja majoitumme yhdeksi yöksi.

Illansuussa lähdemme Weimarn-järven rantaa seurailevalle kävelytielle ja päädymme Lidliin ruoka- ja viiniostoksille.

Viiniä saa täällä Lidlista ja mihin hintaan!!! . . . Mutta milläpä sitä rakasta Koti-Suomea pidettäisi pystyssä, jollei korkeilla alkoholiveroilla . . . .