Venetsian karnevaalit

Caravan-lehti 2010

Pukujen ja naamioiden ilotulitusta

Venetsian karnevaaleja vietetään helmikuun lopulla. Kylmin talvi on silloin voitettu ja kevätaurinko lupailee jo lämpöä. Noin kaksiviikkoinen ilottelu päättyy aina Laskiaiseen.

Pitkät perinteet

Venetsian karnevaaleja on juhlittu jo 1100-luvun lopulta lähtien. Naamiot ja puvut ovat keskeinen osa venetsialaista karnevaaliperinnettä. Naamio antoi käyttäjälleen, säätyyn tai varallisuuteen katsomatta, mahdollisuuden touhuta sellaista, mitä muuten ei uskaltaisi. Kuulu naistenmies Casanovakin hääri syntymäkaupunkinsa palatseissa naamari kasvoillaan. Rikkaat venetsialaiset saattoivat myös käydä juhlimassa tavallisen kansan ja merimiesten kapakoissa.

Vuosisatojen myötä meno yltyi hurjaksi ja sitä yritettiin hillitä erilaisilla laeilla. Esimerkiksi naisiksi naamioituneita miehiä kiellettiin livahtamasta nunnaluostareihin!

Kun Mussolini kielsi naamioiden käytön, juhlinta loppui kokonaan. Vanha karnevaaliperinne herätettiin jälleen henkiin vuonna 1979.

Leiri kaupungin tuntumassa

Saavumme Venetsiaan perjantaina iltapäivällä monien moottoritiesolmujen ja kaupunkiristeyksien kautta. Ehdin juuri toteamaan, että missähän sitä oikein ollaan, kun huomamme Venezia Camping Villagen viitan seuraavassa risteyksessä. Ilman navigaattoria ei olisi löytynyt! Alue sijaitsee aivan Venetsian saarille vievän sillan läheisyydessä. Paikka on nykyisin auki ympäri vuoden. Huoltorakennukset on uusittu ja alueella on katettu ja lämmitetty uima-allas.

Asetumme taloksi ja seuraamme kuinka illan aikana alue täyttyy ääriään myöten matkailuautoista eri puolilta eteläistä Eurooppaa: Hollannista, Ranskasta, Espanjasta, Saksasta, Sveitsistä…

(Mitenkäs se neljän metrin turvaväli?)

Karnevaalia jo Caravan-alueella

Aamulla leiri on jo juhlatunnelmissa. Automme ympärillä liikkuu naamioituneita ihmisiä, etenkin lapsia. Ostamme caravan-alueen toimistosta koko päivän voimassa olevat liput, jotka oikeuttavat sekä bussi-, että vesibussimatkoihin. Linja-auto pääsaarelle lähtee aivan portin edestä. Bussit kulkevat puolen tunnin välein ja ovat täynnä. Matkaa on kuutisen kilometriä. Saarille johtaa pitkä silta joka päättyy rantaan Piazzale Roman bussiasemalle.

118 saarta

Nousemme vaporettoon ja lähdemme ajelemaan pääkanavaa Canal Grandea kohti keskustaa. Kanavaa reunustavat upeat rakennukset, joilla on ikää useita satoja vuosia. Olen tiennyt, että Venetsiassa on paljon kanavia, mutta on yllätys, että täällä ei ole lainkaan autoliikennettä.

Kaupunki on rakennettu saarille ja jalankulkuteitä lukuunottamatta kaikkeen liikkumiseen ja kuljettamiseen tarvitaan vene: Vesibussi eli vaporetto, taxivene, rahtivene, kylmäkuljetusvene, ambulanssivene, poliisivene, palovene… Ja tietysti gondoli, mutta niillä liikkuvat vain turistit.

Gondoli on muodoltaan epäsymmetrinen, koska sitä soudetaan aina vain toiselta sivulta. Taidolla käsinveistetty vene ja soututyö periytyy edelleen usein isältä pojalle.

Myös taksiveneet ovat hieno näyte italialaisesta muotoilusta ja puukäsityöperinteestä. Jalopuu kiiltää kymmenen lakkakerroksen alla. Ikävä kyllä uudet taksiveneet ovat lujitemuovia.

Alitamme Rialton sillan, joka oli vuoteen 1854 asti ainoa silta suuren kanaalin yli. Vaporetto rantautuu lopulta Piazza San Marcolle. Paikalla on suuri esiintymislava ja tori kuhisee esiintyjiä ja pukeutuneita vieraita. Osin joudumme kahlaamaan vedessä, koska meri nousee melko usein aukiolle. Ohjelmassa on pukukulkueita ja -juhlia, teatteria, tanssia, akrobatiaa, taikuutta ja musiikkia.

Tori, kuten koko kaupunki tungeksii upeita pukuja ja naamioita. Mielikuvitukselliset puvut ovat taideteoksia, pienen omaisuuden arvoisia. Naamiot tehdään nykyisinkin useimmiten perinteisellä paperimassatekniikalla. Aitoihin naamioihin koristelut maalataan käsin ja niihin käytetään lehtikultaa, korukiviä ja luonnonsulkia. Kuvat kertokoon lisää.

Juhlinta jatkuu palatseissa kynttelikköjen valossa 1700-luvun kattofreskojen alla. Pukujuhliin kuuluvat viiden ruokalajin illalliset, samppanjavalikoimat ja tanssiaiset. Pääsyliput ovat kalliita, satoja euroja. Me vaatimattomasti pukeutuneet palaamme illalla caravan-alueelle ja jatkamme huomenna kohti uusia seikkailuja.