Koeajo Saksasta Suomeen 4/2016

Laaksoa ja kukkulaa – matkailuauton nouto Saksasta

Kun tulee tarjous lähteä koeajamaan matkailuauto Saksasta suomeen, suostun ilomielin. Auto on Dethleffs, joita valmistetaan Etelä-Saksan Isnyssä, pari sataa kilometriä Münchenistä länteen. Ajankohtakin kuulostaa hyvältä. Huhtikuun loppupuolella Etelä-Saksan kevät ehtii jo pitkälle ja päivälämpötilat nousevat helposti parinkymmenen asteen tienoille.

Päivä 1

Lento Müncheniin

Lähdemme lentoon sunnuntaina aamukahdeksalta. Müncheniin laskeudumme kaksi ja puolituntia myöhemmin. Lämpötila lentoasemalla on kaksi astetta.

Hurautamme mukavalla vuokra-autolla, Ford C-Maxilla Kempteniin. Smart Motel on sopivasti päätien varrella.

Iltapäivällä ajamme Kemptenin keskustaan, josta löytyy tilava parkkipaikka, sunnuntaisin ilmainen.

Kempten on Saksan vanhin kaupunki. Se on perustettu n. 2000 vuotta sitten. Tuolloin Suomessa köhittiin vielä savupirteissä.

Keskusta on ollut luostarikaupunki keskellään kirkko.

Kirkon vierellä muhkea palatsi, ”residenssi”, sekä paljon muita rakennuksia,

mm. vanha panimo.

Museot ovat huhtikuussa sunnuntaina kiinni mutta vanhassa panimossa toimii ravintola…

…ja vieressä mukava kahvila.

Tarvitsemme illaksi evästä koska Motellin ravintola ei ole auki. Saksassa ei pidetä kauppoja auki sunnuntaisin. Ainoa paikka mistä löydämme murkinaa on rasthoff parikymmentä kilometriä kaupungin ulkopuolella. Sinne körötellään mukavassa räntäsateessa.

Loppuilta meneekin hotellihuoneessa sämpylää mussuttaen ja kallista olutta lipittäen (0,28 e 1/2l tölkki).

Päivä 2

Alppien läheisyydestä Neckarin jokilaaksoon

Aikaerosta ja aikaisesta nukahtamisesta johtuen heräämme puoli tuntia ennen aamupalan tarjoilua. Suihkuun ehtii hyvin.

Kun olemme kumonneet kolme kupillista kahvia ja ahtaneet joukon sämpylöitä sisuksiimme, nousemme autoon. Kempten sijaitsee lähellä Alppeja ja korkeutta merenpinnasta täälläkin on viitisensataa metriä. Siksi seudulla öinen sade on tullut lumena. Maa on valkoisena mutta onneksi tiet ovat sulat. Palautamme auton muutaman kilometrin päähän vuokraamoon. Uusia naarmuja ei löydy.

Taksikyyti vie meidät halki lumisten peltoylänköjen ja metsien 50 kilometrin päähän Isnyyn. Kyyti maksaa 70 euroa. Isnyssä meitä on vastassa yrmeä herra Herman. Onneksi paikalle tulee ystävällinen Saskia joka ottaa auton toimittamisen tehtäväkseen.

Sillä aikaa teemme tehdaskierroksen. Tutustumme sekä matkailuauto- että vaunutuotantoon.

Reilun tunnin päästä Saskia on saanut auton kuntoon, kaasu, vedet, kaapeli ja tankkaus sekä vapaaliput Hymer-museoon.

Tosin myöhemmin havaitsemme että kaapeli on viallinen. Lämmityslaitteen vedenpoistotulppakin on auki. Neljännestankki on vielä jäljellä kun huomamme valuman erään pysähdyksen yhteydessä.

Ajelemme viitisenkymmentä kilometriä Isnystä länteen.

Bad Valdseesta löytyy suuri Hymer-keskittymä. Tehdas, myyntinäyttelyt ja komea säätiön ylläpitämä Erwin Hymer-museo. Museoon on koottu kahteen kerrokseen matkailuvaunuja aivan tuotannon alkuajoista lähtien.

Ei pelkästään Hymeriä, vaan muitakin eurooppalaisia merkkejä mm. Italiasta, Briteistä.

Yllättävän paljon näytteillä on DDR:n tuotantoa, muutamia huimasti muotoiltuja. Ensimmäiset matkailuajoneuvot ovat jopa outoja kyhäelmiä.

Kun siirrytään uudempiin malleihin, muuttuvat mallit paremmin suunnitelluiksi ja valmistetuiksi – mutta myös tylsemmiksi.

Vanhimmat viritykset ovat paljon kiinnostavampia.

Loppupäivästä ehdimme vielä ajaa 275 kilometriä pohjoiseen, toisinaan räntäsateessa.

Heidelberg

Ohitamme Stuttgartin ja tulemme pieneen kauniiseen Heidelbergin kaupunkiin Neckar-joen rannalle.

Kaupungin laidalta löytyy pitkä mutta kapea nurmikkoinen maakaistale tien ja joen välistä, Camping Heidelberg Neckartal. Vettä sataa lähes koko ajan.

Joen varteen on leiriytyneen kuusi matkailuautoa. Illalla tulee vielä kolme lisää. Suurin osa on saksalaisia, pari Hollannista.

Yleensäkin tähän aikaan vuodesta suurin osa matkaajista on oman maan väkeä mutta paljon näkee keltaisia Alankomaidenkin kilpiäkin. Muita kansallisuuksia emme havaitse.

Myös Neckar-joki on tärkeä kuljetusväylä. Pitkiä kapeita rahtialuksia kulkee leirin ohi pitkin iltaa. Välillä ohi lipuu matkustajalaivakin.

Päivä 3

Jokilaaksosta toiseen jokilaaksoon

Sataa koko yön. Olemme alhaalla laaksossa ja sade on vettä mutta jo laakson rinteiden yläosassa puut ovat valkoisia. Suorin reitti kohti Travemündea veisi Frankfurtiin mutta teemme pienen kierroksen.

Suuntaamme kohti länttä. Kohteena on Trier lähellä Luxemburgin rajaa.

Tie nousee korkealle harjulle. Ylhäällä metsät ovat lumisia mutta onneksi tie on sula.

Alaspäin tullessa aukeaa uljaat maisemat yli Moselin laaksoon.

Tässä samainen silta mistä edellinen kuva napattiin.

Käymme Trierissä ruoka- ja tarvikeostoksilla suuressa ostoskeskuksessa ja sitten siirrymme pikkuteille Moselin laaksoon.

Joki kiemurtelee jyrkkäseinämäisessä laaksossa ja tie seurailee joen rantaa.

Tasaista löytyy välillä sen verran että rantaa on noussut pitkä ja kapea kylä tai pikkukaupunki.

Kaikki rinteet ovat täynnä viiniköynnöksiä, siis kaikki. Viinirypäleitä kasvatetaan talojen pihoillakin. Jyrkimmissä rinteissä on kivipengerryksiä. Vaikeimmissa paikoissa on kisko, jota pitkin ajetaan kärryllä rypälelaatikoita alas joenvarteen. Suomessa tunnetaan vain valkoinen Moselwein mutta täällä tuotetaan myös punaista ja roseeta ym. sektiä.

Joen varrella näkyy vähän väliä caravan-alueita. Ne ovat yleensä joen rannalla pitkänä nauhana, usein tylsiä avoimia nurmikenttiä. Etsimme aluetta lähellä jotain vanhaa kylää.

Pari tuntia jokivartta kurvailtuamme, näkyy joen vastarannalla mukavan näköinen caravan-alue juuri ennen Bernkastel-Kuersin vanhaa kaupunkia.

Keskustassa on silta joen yli ja ajamme leiriin, Campingplaz Gueres Werthiin.

Saamme paikan rannasta, tosin hieman kovempaan hintaan. Sähkökin täällä laskutetaan mittarin mukaan ja taksa on melko korkea.

Huoltorakennuksessa on hyvät vessa- ja suihkutilat. Yläkerrassa olisi ravintola mutta se on auki vasta kesäaikaan.

Moselin rannalla on majautunut rivistö kausipaikkalaisia. Saksalaiset ovat jämptiä kansaa mutta turvaväleistä ei murehdita.

Vaunut ovat pitkittäin rivissä eikä väliä ole kahtakaan metriä. Ehkä sakut ovat niin jämptiä väkeä etteivät polta vaunujaan…

20160426d_KueserWerth-1255 20160426d_KueserWerth-1251

Päivä 4

Moselilta Reinin laaksoon

Aamulla on poutaa mutta lämpöasteita on vain pari. Tuuli on navakka. Ilma on valkoisenaan – ei onneksi tällä kertaa lumesta – kukkien terälehtiä. Tuuli pöllyttelee niitä rannan puista, merkkiä en tiedä. Aamutoimiin kuuluu tänään kemssan tyhjennys ja juomaveden lisäys. Harmaavesisäiliökin meinaan tyhjentää mutta hana on jäänyt auton luovuttajalta auki. Ei tarvitse tyhjentää 🙂

Jätämme leirin ja ajamme Bernkastelin keskustaa. Vettä tulee hiukan ja kaupunkikierros jää toiseen kertaan.

Matka jatkuu jokivartta seuraillen, välillä sillan yli puolta vaihtaen (ei vielä tällä sillalla…).

Vaikka sää on kehnohko, on Moselin laakso tosi kaunis.

Näemme melko monta pyöräretkeläisryhmää, paksusti ja vedenpitävästi verhoutuneita. Me matkustamme sentään lämpimässä autossa.

Jos laakson jyrkillä rinteillä ei ole viinitarhoja, ovat ne täynnä kukkivia puita.

Ohitamme pieniä kyliä, jossa on upeita vanhoja taloja hirsiristikkopäätyineen.

Rantatien varrella talot ovat useimmiten Gastahauseja ja viinitupia, jos eivät ole viinimyymälöitä.

Jokaisessa kylässä on vähintään yksi kirkko, useimmiten kaksi tai kolme.

Suurempien asuinsijojen vierellä on aina linnanrauniot tai linna. Joenvartta alaspäin mennessä linnat suurenevat ja niitä on enemmän.

Tällä reissulla emme ehdi linnoille. Joudumme tyytymään ajatukseen: ”Sitten kun tullaan paremmalla ajalla…”

Jätämme Moselille hyvästit Koblenzissa, missä Mosel yhtyy Reiniin. Ajamme pätkän Reinin vartta kunnes ryhdymme kipuamaan laaksosta pois.

Maisema Reinin laaksoon on muhkea mutta laajaa jokilaakso on tiheään asuttua eikä viehättävyydessään Moselin veroinen.

Koblenzin seudulla risteilee moottoriteitä ristiin rastiin, Frankfurtiin, Kölniin…Tiehässäkkä on melkoinen ja navigaattori on tarpeen. Tosin tien numeroiden perusteella on melko helppo suunnistaa. Meillä on käytössä puhelimen navigaattori. Sitä ei raaskisi käyttää koko ajan, koska se vaatii jatkuvasti päivitystä data-verkon kautta ja se maksaa. Seuraavalle ulkomaanreissulle on kylä hankittava ”oikea” navigaattori koko Euroopan kartoilla ja elinikäisillä päivityksillä. Vanhaa tupakkiaskin kokoista Garminia emme matkaan enää kelpuuttaneet.

Loppumatka on pelkkää ajamista kolmella kaistalla, välillä vesi- tai räntäsateessa…ja välillä jono seisoo paikoilla vartin verran.Rekkojen vauhdissa olisi leppoisa ajella ja kulutuskin olisi kohtuullinen mutta pitkissä jyrkähköissä nousuissa jonojen vauhti putoaa jopa kuuteen kymppiin. Ylämäissä meidän pakko siirtyä ohituskaistalle ja siinä ei oikein kahdeksankympin vauhti riitä. On painettava lätkä lattiaan. Tetsussa on tehoa 150 hevosvoimaa mutta 7-metrisessä täysintegroiduissa näillä teillä tehoa voisi olla enemmänkin. Onneksi kaistoja on kolme ja suuremmissa mäissä rekoille on ohituskielto, niiden on pysyttävä hitaalla kaistalla.

”Asfaltilta luontoon”

Heti Kasselin pohjoispuolelta Hanemündestä löytyy Camping und Gasthaus Spiegelburg.

Pääsemme taas jokilaaksoon. Vihreä alue on Weserin ja Fuldan yhtymäkohdassa luonnonsuojelualueella. Moottoritieltä on silti matkaa vain muutama kilometri. Hyvä sijainti Saksan läpi ajaville.

Spiegelburgia pitää uusi innokas yrittäjä, hollantilainen nainen. Alueella ja motellissa onkin useita hollantilaisia vieraita.

Päivä 5

Pohjois-rannikolle saareen

Täksi päiväksi on luvattu parempaa ilmaa. Ryntään aamulla ulkokuvia ottamaan kun aurinko paistaa. Kenkien laitto kestää kuitenkin liian pitkään ja myöhästyn.

No – aurinko pilkistää toisenkin kerran.

Tänään on vuorossa viimeinen pidempi ajo pohjoiseen, rannikolle. Kaahaamme jonkin matkaa moottoritietä mutta eilen sain jo tarpeekseni paahtamisesta rekkojen seassa.

Muuta ei ehdi seuraamaan kuin tietöitä ja liikennettä, lähinnä takaa tulevaa. Lepohetken sai muutaman kerran kun jonot seisoivat paikoillaan.

Nyt suuntaamme Kasselin pohjoispuolella Braunsweigistä pienemmille maalaisteille. Ajamme Uelzenin ja Lüneburgin kautta Hampuri itäpuolelta ohittaen kohti hansakaupunki Lyypekkiä.

Normaali kaksikaistainen maantie halkoo viljelysmaita ja metsiä. Nopeusrajoituksena on useimmiten 70 km/h.

Välillä ajamme kylän tai pienen kaupungin läpi. Näissä on viidenkympin rajoitus (keltainen kylän nimikyltti). Toisinaan kylällä on liikennevalot.

Kylissä on mukavia pieniä kauppoja ja ruokapaikkoja. Puutarhamyymälöitä näkyy runsaasti. Reittiä näkyy käyttävän melko moni rekka ja karavaanaritkin.

Metsäosuuksilla näemme muunlaisiakin liikkeenharjoittajia. Tukkikasan vierellä on vanha vaunu jota arvelemme taukotuvaksi. Seuraavassa vaunussa huomaamme punaiset sisävalot ja vähäpukeisen leidin istumassa ikkunan äärellä. Seuraavan vaunun ikkunakoristeena on sydän. Eräänlaisia taukotupiahan nämä ovat. Joku on perustanut haarakonttorin metsään.

Iltapäivällä pilvet alkavat rakoilla. Ohitamme Lübeck- ja Trave-joen rannat sekä Lyypekin kaupungin ja jatkamme pohjoiseen meren äärelle.

Tuulivoimaloita on Saksassa runsaasti, ehkä rannikon läheisyydessä vielä enemmän. Myös aurinkosähköä käytettän paljon. Näemme aurinkopaneelikattoja sekä hehtaarien suuruisia ”aurinkokennopeltoja”.

Fehmarnin saareen mennään pitkän maapengerryksen ja korkean sillan kautta. Saaren pohjoispäässä on Putgarten, josta lähtevät lautat Tanskaan.

Me jäämme saaren eteläpäähän.

Wulfernes Hals sijaitsee niemen nokassa pitkän hiekkarannan äärellä.

Kesällä ranta kuhisee auringonpalvojia. Nyt palvotaan tuulta. Koleasta illasta huolimatta liikkeellä on vielä muutamia windsurfaajia.

Miksiköhän muuten sorsia kutsutaan puolisukeltajiksi…

Caravan-alueella on hienot lämpimät huoltorakennukset.

Päärakennuksessa on toimiston lisäksi kauppoja ja ravintoloita sekä baari. Polkupyöriä, purjelautoja, suppilautoja ja purjekatamaraaneita olisi vuokralla.

Matkailuajoneuvopaikkoja alueella on useita satoja. Suuri osa on kausipaikkoja mutta pelkästään vierailijoille pyhitettyjä paikkojakin on kymmenittäin. Vuokravaunuja etutelttoineen on kymmeniä. Niissä ei ole rekisterikilpiä eli niillä ei reissata.

Hienoja vuokramökkejäkin Wulfernes Halsissa on kymmeniä. Vieressä on hieno golf-kenttä.

Karavaanareiden vieraspaikalla on oma uusi huoltorakennus jossa on hyvät suihkut, keittiöt ja tiskipaikat. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla pääsee leirialueella lämpimään vessaan. Kun WC:ssä soi musiikki, huomaan että on tullut oltua melkein viikko some-lakossa. Feisbuukkiin lähetin kolme kuvaa. TV:n katselu on jäänyt kokonaan eikä uudessa matkailuautossa ole edes radiota.

Kemiallisen vessan tyhjennys on muuttunut helpoksi. Se tapahtuu automaatissa euron hintaan.

Tyhjennyskaapin vieressä on uutuuslaite, joka kahden euron hintaan tyhjentää säiliön mutta lisäksi pesee ja desinfioi sen tulikuumalla vedellä.

Päivä 6

Ostoksille ja satamaan

Aamu valkenee aurinkoisena. Täällä näkyy sama ilmiö kuin usein Suomenkin saaristossa. Aurinko paistaa mutta mantereen yllä roikkuu pilvimassa. Meillä on koko päivä aikaa, koska laiva lähtee vasta aamuyöllä 03.30.

Ajelemme Fermahnin saaren suurimpaan kaupunkiin Burgiin.

Kaupunki on aikamoinen turistirysä. Monenlaista viihdykettä on järjestetty aikuisille ja lapsille.

Keskusta idyllinen pääkatu on täynnä kauppoja ja ravintoloita.

Markkinateltoista löytyy mielenkiintoisia kotiinviemisiä.

Pyhän Nikolaksen kirkko pitää tietysti tarkastaa.

Siellä emme kuitenkaan pääse ehtoolliselle vaan viinit pitää hankkia muualta. Lidl on tunnetusti edullinen kauppa, myös viinien suhteen. 30 pulloa puna- ja valkoviiniä kustantaa 68 euroa, enkä edes valikoinut kaikkein halvimpia. Vodkaakin olisi ollut 5,80 litra. Tallinnan viinakaupat vaviskaa! Helsinki-Tallinna-tyyppistä viinarallia on harrastettu täälläkin, kuten monen muunkin Euroopan maan rajoilla. Tanskalaiset kävivät Saksassa alkoholi-ostoksilla. Kun Tanska alensi juomien verotusta, kauppa on hiljeni ja samalla Tanskan verotulot kokonaisuutena kasvoivat. Tätä ei Suomen verottaja usko. Ruotsalaisille Lidlin viinihyllyt näkyvät edelleen olevan taivas – tai ainakin esitaivas.

Kaupunkikierroksen jälkeen onkin jo aika suunnistaa sataman suuntaan mutta pakollista on vielä poikkeaminen Citti Marktissa tai nykyisin Citti Parkissa.

Citti on suuuuri tavaratalo, jossa on kaikkea ruoista camping-varusteisiin. Cittistä saa myös vientiin tarkoitettuja oluita. Tämä tarkoittaa että maasta pois vietävät oluet ovat halvempia. 24 tölkin laatikko alkaen 6,90! Saksassa olut on halpaa koska se luetaan elintarvikkeeksi jossa on pieni vero. Tallinnan viinakaupat vaviskaa lisää!

Jälleen kerran olemme satamassa monta tuntia ennen lähtöä, kun ei oikein malta kaupungilla maleksia. Ajankuluksi voi käydä satamaterminaalin juoma-kaupassa. Hinnat ovat lähes yhtä alhaiset kuin muuallakin mutta kuljetus autolle on hieman hankalampaa.

Lipuntarkastuskioski aukeaa illalla puoli kymmenen maissa ja pääsemme satamakentälle. Puolen yön aikoihin ajamme laivaan rekkojen sekaan, laiva suuntaa Suomeen 03:30.Seuraava päivä meneekin leppoisasti laivalla hyvistä ruuista nauttien. Meille on varattu oma pöytä matkan ajaksi…