Törmän reunalla – Saka Mois

2012/8

Puolisentoistasataa kilometriä Tallinnasta itään Viron rannikko on melkoisen tasaista ja matalaa. Sitten se muuttuu jyrkäksi rantatörmäksi. Äyrään korkeimmalla kohdalla, 55 metriä meren pinnan yläpuolella, sijaitsee Saka Mois, Sakan Kartano.

Saka on eräs harvoista Eestin kartanokokonaisuuksista, joka on täysin entisöity. Italialaista renessanssia edustavassa Herraintalossa on ravintola- juhla- ja kokoustilat, jossa järjestetään myös konsertteja. Vierailumme aikaan Herraintalossa oli meneillään häät.

Rannemmassa on hieman uudempi rakennus jossa on hotelli. Kylpylässä on pieni uima-allas ja porekylpy sekä kolme erillistä saunaa.

Nurmikenttä vaunuille

Hotellirakennuksen edustalla on siisti nurmikenttä karavaanareille.

 

Matkailuajoneuvoja mahtuu alueelle noin kolmekymmentä. Sähkötolppia on viidelletoista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kentän pohjoisreunassa on rivitalomainen leirintämökkirakennus. Kuudessa huoneessa on yhteensä 14 makuupaikkaa.

Jokaisen huoneen edustalla on pieni terassi. Talon toisella puolella on siistit ja modernit vessat sekä suihkut. Täälläkään, kuten Eestissä hyvin yleisesti, ei ole keittiötiloja. Eräässä paikassa asiaa tiedusteltaessa todettiin: “Ei tarvitse keittiötä, meillä on ravintola”.

Valvova silmä

Saka Mois toimi Neuvosto-aikana rajavartioasemana. Caravan-alueen ja jyrkän rantatörmän välissä on puunlatvojen yläpuolelle kohoava vartiotorni, Meretorn. Tornin valonheittimen valokiila ulottui jopa 10 kilometrin päähän merelle.

 

Nyt valonheittimet ovat poissa ja torni on kunnostettu seminaaritiloiksi. Kolmen kerroksen huoneissa on kaikissa lasiseinä merelle pain.

 

 

 

 

 

Tornin ulkoseinällä on kierreportaat huipulle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ylhäällä ihailemme muutaman keski-eurooppalaisen kanssa upeaa iltataivasta auringon painuessa Suomenlahteen.

 

Aamulla suuntaamme luontopolulle. Tukevat metallirappuset kiemurtelevat sademetsämäisen jyrkän rantatörmän rinnettä. Laskeudumme 55 metriä alaspäin.

Alhaalla odottaa hieno hiekkaranta, jota raidoittavat useat purot. Rannalta löytyy myös rapakiveä ja hienoa sinisavea.

Noin kilometri pohjoiseen noustaan taas jyrkkiä rappusia ylös pienen putouksen reunalla.

Ylhäällä ohitamme laululavan, vanhoja juoksuhautoja ja bunkkereita, sekä tenniskentät. Hikisen lenkin jälkeen kylpylä tuntuukin parhaalta vaihtoehdolta.