Kreetan itäpuolta tutkimassa

.

.

.

10.10. Ti Helsinki – Hersonissos

Suomessa on lokakuu ja lokakuun säät. Yöllä oli pakkasta viitisen astetta, aamulla auringon pilkistäessä mittari näyttää – 4. Iloisen odottavaisina lähdemme aamupäivällä Helsinki-Vantaalle.

”Ennen vanhaan” matkatoimisto varasi charter-koneen ja myi sen täyteen. Reissaajat vietiin matkaoppaan johdolla samaan paikkaan – toki eri hotelleihin. Matkan viikon aikana opas järjesti erilaisia retkiä lähiseudun nähtävyyksiin. Nykyisin matka tehdään usein itse räätälöiden toimiston kautta tai kokonaan itse. Tällä kertaa kokeilimme ruotsalaista TripX-toimista. Varasimme netissä erikseen lennot, hotellin sekä myös matkatavarat ja lentokenttäkuljetukset. Myös zekkaus lennolle hoidetaan itse. Sen voi tehdä kentällä tai aiemmin kotona, jolloin istumapaikkavalikoima on parempi. Varaamme viereiset paikat – ja tietysti lisämaksusta sekin.

Ajamme ”kaukoparkkiin” eli  Lentoparkkiin, joka on muuttanut hieman kauemmas kentästä mutta löytyy helposti.

Kanta-asiakkaana parkki on varattu ja maksettu netissä etukäteen, edullisemmin. Portilla kamera lukee rekkarin automaattisesti, samoin poislähteissä. Alueella ei ole enää elävää ihmistä. Jos ei paikka ole varattu etukäteen, voi sen maksaa automaattiin.

.

.

Air Aegean lento Ateenaan lähtee 14:00. Jatkolento Kreetan saarella Iraklionissa on perillä 20:30 illan jo hämärryttyä. Hotellikuljetusta varten olemme saaneet tiskin numeron, josta meidät noutaa uusi Mersu-taksi. Kyytiin nousee kolmaskin matkustaja.

Hersonissokseen on Iraklionin (Heraklion) kentältä matkaa 50 km, ja se sujuu pimeässä vauhdikkaasti uudehkoa moottoritietä myöden. Kolmas kaveri jää pois vähän aiemmin ja meidät viedään Central Hersonissos Hotelliin, jonka sijainti osoittautuu hyväksi. Vilkkaalle pääkadulle on matkaa vain sata metriä mutta liikenteen häly ei kuulu lainkaan rauhalliselle sivukadulle.

Respassa ilmenee ensimmäinen moka. Hotellin papereiden mukaan meidän pitäisi tulla majoittumaan vasta huomenna! Huone kuitenkin järjestyy.

Central Hotel on kaksiosainen. Meidän huoneemme on kujan toisella puolella vanhemmassa osassa, jossa on alakerrassa vielä respatiski tallella.

Kipaisen heti pääkadulle. Tiedän että täällä on kauppoja vielä auki kymmenen aikaan illalla. Ostan kassillisen pikkupurtavaa, olitta ja punaviiniä. Kotona tehtyjä voileipäeväitähän meillä on aina mukana. Huoneessa on pieni jääkaappi muttei keittiötä.

.

.

Huoneemme on alimmassa kerroksessa sisäpihan puolella ja näkymä on kehno; Vastapäinen seinä ja suuri pensas. Asetumme evästelemään parvekkeelle pienen pöydän ääreen. Pian havaitsemme kiusallisen riesan Hyttysiä on runsaasti. No – myrkkyä pintaan.

.

11.10. Ke Hersonissos

Hotellissa on hyvä, monipuolinen aamiainen – ja paljon kahvia. Ruokapöytä on salissa sisällä ja ulkona uima-altaan ympärillä. Valitsemme jälkimmäisen paikan koska ilma on mukava. Lämpimiä paistiasiakin valmistetaan ulkona.

.

.

Aamiaisen jälkeen huoneessa alkaa kuulua kovaa päristystä. Seinän takana naapuritontilla on aloitettu remontti. Käyn vastaanotossa kertomassa hyttys- ja meluongelmasta ja saamme paremman huoneen! Jihuu – kannattaa valittaa! Vaihto tapahtuu nopsaan. Tavarat menevät laukkuun alta minuutin ja henkarilla olevat vaatteet siirtyvät sellaisinaan. Uusi huoneemme on toisessa kerroksessa. Se on edellistä pienempi, mutta parveke on suurempi kadun puolella.

.

.

Siinä on mukava paistatella auringossa keskipäivällä ja seurailla illalla ohikulkijoita. Kiikarihan meillä tirkistelijöillä toki on mukana! Lähdemme kaupungille uutta huonetta juhlimaan, aamupäivällä vain raikkaalla  ja hedelmäisellä smoothiella.

.

.

Hersonissos, jossa asumme on tarkemmin sanottuna nimeltään Limenas Chersonisou eli Hersonissoksen satama. Rannalle kasvanut turistikaupunki on melko uusi. Vanha alkuperäinen Hersonissos sijaitsee noin kilomerin päässä rannikolta ylempänä rinteessä, kolmen hyvin pienen kylän ketjussa. Siellä käymme huomenna!

Uusi Hersonissos on pitkä ja kapea kaupunki rannan suuntaisena ja läpi kulkeva pääkatu El. Venizelou on täynnä palveluita; Hotelleja, ruokakauppoja, matkamuistomyymälöitä, antiikkikauppoja, kultasepänliikkeitä, vaatekauppoja, autovuokraamoita ja – ennen kaikkea – ravintoloita!

.

.

Pääkadulta vie rantaan useita poikkikatuja. Rantaa myötäilee kävelykatu, jota reunustavat pääasiassa hotellit ja ravintolat. Rannassa on myös runsaasti yökerhoja. Hersonissos onkin nuorten suosima biletyspaikka. Baarikadun lähelle ei kannata kesäaikaan majoittua, jos haluaa nukkua yönsä ilman korvatulppia. Palm Beach Clubista varsinkin varoitellaan. Se on suurikokoinen ja kovaääninen. Syyskuussa meininki on jo rauhoittunut kun nuorten lomakausi on ohi – ja useat yökerhot ovatkin jo kiinni. Syksyllä Hersonissoksessa on kun paljon eläkeläisiä ja myös jokunen lapsiperhe.

.

.

Satamasta tulevan rantakadun, Agias Paraskevisin jyrkän rannan reunalle on rakennettu melkeinpä veden päällä roikkuvia ravintoloiden terasseja. Niiden alapuolella on muutaman metrin levyinen uimaranta, jossa ravintolat vuokraavat aurinkotuoleja ja hoitavat tarjoilun. Terassien ovilla seisoo sisälle houkuttelijoita, mutta heitähän ei ole pakko noteerata. Periaatteemme on että mitä innokkaampi sisäänheittäjä, sitä varmemmin kuljemme ohi. Valinnanvaraa rannassa on kymmenittäin. Hinnat ovat edelleenkin suomalaisittain edulliset ja annokset suuria.

.

.

Kävelemme rantakatua niemen kärkeen ja ihailemme alhaalla vyöryviä maininkeja. Kallioisesta niemenkärjestä erkanee keskusta suuntaan kivinen aallonmurtaja joka suojassa kelluu huviveneitä, kalastuspaatteja sekä meriretkialuksia, joista yksi yrittää matkia vanhaa merirosvoalusta. Niemen toisella puolella on hieman avarampi uimaranta.

Iltapäivällä palaamme hotellille ja makoilemme tovin uima-altaalla. Uimassakin käydään pari kierrosta, vaikkei kovin kuuma olekaan. Aurinko ei paista altaalle enää syksyllä, koska ympärillä on muutama kerros hotellirakennusta.

Illalla kävelemme taas rantakadulle ja valitsemme yhden terasseista illallisen nauttimiseen. Ilta hämärtyy kauniisti ja rantaterassien valot heijastelevat meressä. Salaatin ja pääruuan jälkeen saamme perinteiset asiaankuuluvat ouzo-lasilliset.

.

.

.

12.10. To Vanhat kylät

.

.

Kun lähdemme hotellimme editse kulkevaa katua ylämäkeen poispäin rannasta, saavumme huohottaen Koutouloufarin vanhaan pieneen kylään. Istahdamme ensimmäiselle mahdolliselle terassille heti pienen kirkon jälkeen ja nautimme tuoremehut. Jatkamme sitten matkaa kapeita kiemurtelevia kujia rinteen suuntaisesti. Kadut ovat yksisuuntaisia koska niillä ei mahtuisi autot kohtaamaan. Seuraava kylä on Piskopiano. Siellä kadut hieman levenevät ja kauppoja sekä ravintoloita on enemmän. Suuri autovuokraamokin löytyy. Katselen kieli pitkällä rantakirppuja ja avomaastureita. Pienen matkan päästä poikkeamme hautausmaalle ja Piskopianon kirkolle. Haudoilla on paljon valokuvia ja muistoesineitä. Eräänkin nuoren miehen haudalla on armeijakuvia sekä auton osia ja työkaluja. Pienen matkan päässä on Piskopianon suurempi kirkko.

.

.

Lähellä kirkkoa on paikallisesta maalaiselämästä kertova museo (Parlamas Museum of Rural Life). Tänne oli lopulta helppo löytää vaikka paikallisetkaan eivät paikkaa tuntuneet tietävän! Museossa on puutyökaluja, oliivinöljyn valmistukseen tarvittavia kaluja, jauhinkiviä, rakinpolttovehkeitä sekä kangaspuita, kudonnaisia ja kirjontatöitä.

.

.

Kolmantena rivissä on Hersonissoksen vanha kylä, jossa on myös useita tavernoja ja pieniä majoitusyrityksiä. Keskustori, kylän vanha keskusta on viehättävä. Ennen paluumatkaa poikkeamme taas virkistäytymässä, nyt kahvilla ja croissanteilla. Alas hotellille palaamme samaa reittiä.

Illansuussa käymme taas rantakadun varrella terassilla ruokailemassa. Syömme nytkin kreikkalaista ruokaa. Pyrimme aina maistelemaan paikallisia ruokia ja juomia. Eihän tänne pizzalle ole tultu.

.

13.10. Pe Hersonissos, Mália

Aamulla vähän pilvistelee ja valitsemme nähtävyyslistaltamme sisäpaikan. Matkalla sinne jo vähän ripsauttelee. Puolisen kilometriä pääkatua etelään löytyy akvaario, Aquaworld Aquarium & Reptile Rescue Centre. Rakennuksessa on akvaarioiden lisäksi liskoja ja muita nelijalkaisia sekä jalattomia. Komeampi akvaario CRETAquarium Thalassokosmos löytyy Iraklionista mutta täällä mielenkiintoisiksi osoittautuvatkin lopulta nuo maalla liikkuvat elikot.

.

.

Akvaarioissa on merikaloja ja rapuja. Kaikkia en tunnista mutta rauskuista ei voi erehtyä. Yhdessä altaassa on mustekala, jonka opas kertoo olevan hyvin viisas. Sille annetaan ruoka kannellisessa lasipurkissa, jonka mustekala osaa avata. Mustekalan ongelmanratkaisukyky on yllättänyt ihmisen monessa asiassa. Mutta onhan mustekalalla aivot joka lonkerossa! Jokainen lonkero pystyy itsenäiseen ajatteluun mutta kykenee myös yhteistyöhön.

Rakennuksen takapihalla on useita häkkejä, joissa asustaa liskoja, kilpikonnia ja jalattomia eläimiä eli käärmeitä. Meitä onnistaa kun olemme liikkeellä heti aamusta. Liskoilla on nimittäin ruokinta-aika ja eläimet ovat takapihan lattialla ruokailemassa. Salaatinlehtityyppistähän tuossa näyttää etupäässä menevän. Liskoja on monen kokoisia, suurimmat yli metrisiä. Jotkut turistit saavat syliinsä käärmeen. Ei myrkyllisiä, ainoastaan kuristavia. Suurimmat kilpikonnat ovat useamman kymmenen kilon painoisia ja kymmeniä vuosia vanhoja. Pienempiä konnia polskii altaassa toista kymmentä. Useat eläimet on otettu syystä tai toisesta hoitoon.

.

.

.

Ulkona sade on lakannut ja aurinko tullut esiin. Ilma on kostean lämmin sadevesien haihtuessa taivaalle. Kotia päin mennessämme poikkeamme akvaarion lähellä olevaan kaksikerroksiseen supermarkettiin, jonka nimi lukee seinällä selkeästi Χαλκιαδάκης (”suomeksi” ilmeisesti Chalkiadakis). Marketissa on enimmäkseen elintarvikkeita, mutta taloustavaraakin löytyy. Jos kotiin on lähdössä mausteita tuliaisiksi, niin täällä niitä on suuret valikoimat ja kohtuulliseen hintaan.

Kreetalla on hyvä bussiverkosto ja autoja kulkee taajaan. Koko saaren alueellekin pääsisi linjapiilillä risteilemään. Hotellimme lähellä pääkadulla on bussipysäkki. Ajamme vajaan kymmenen kilometrin päähän Maliaan. Matka maksaa muutaman kolikon ja lippu saadaan vanhanaikaisesti rahastajalta, joka kiertää autossa. Ei tarvitse sählätä lippuautomaattien tai netin kanssa.

Auto pysähtyy Málian pääkadulla, josta lähdemme kävelemään kohti rantaa, Mália Beachia. Meren rantaan on matkaa reilu kilsa mutta sitä ennen nälkä käy ylivoimaiseksi. Astumme kadunvarsi Tavernaan, josta tulee niin hyvät pizzan tuoksut että emme tällä kerta pysyttelekään kreikkalaisella ruokalistalla, vaikka niin on tuumattu. Málian ranta on vilkas, täynnä aurinkotuoleja ja ihmisiä. Rannassa toimii monia ranta-klubeja, baareja ja tietysti rantahotelleja. Sadan metrin päässä rannasta on pieni saari jonka karulla rannalla seisoo pieni kirkko.

.

.

Tällä kertaa emme ui, vaan lähdemme tallustamaan takaisin Málian keskustaan. Pääkadun risteyksessä on kaupungin pääkirkko, Agios Nektariosin kirkko. Sen takana kohoavalla pienellä kukkulalla on viihtyisä vanhakaupunki. Asetumme sinivalkoisen tavernan pöydän ääreen varjoon ja nautimme (isolla ännällä) isot lasilliset jääkylmää talon valkoviiniä. Kadun toisella puolella on mukavan näköinen ulkoterassi, jossa istuu ihmisiä päiväaterialla.

.

.

Terassin vieressä on pieni viehättävä Agios Ioannisin kirkko, jossa on muutamia kauniita ikoneja.

Samoilemme pieni kujia pääkadulle päin. Taas löytyy pieni kirkko, Ekklisia Panagia. Pääkadulta löytyy bussipysäkki ja kyyti takaisin kotikylään löytyy tuotapikaa.

Nyt alkavat molempien olla koivet parin päivän pitkistä kävelyistä jo niin väsyneet ja kipeät, että Hersonissoksella käymme sopimassa auton vuokralle. Saamme sen huomenaamulla hotellin läheltä kahdeksi päiväksi neljällä kympillä.

.

14.10 La Iarapetra, Siteía

Aamulla valkoinen Fiat Panda alle ja menoksi. Suuntaamme Kreetan itäosaan, joka on meille käymätöntä saarta. Länsi, ja keskiosassa on lomailtu muutaman kerran.

.

.

Pienempää tietä ajellaan rauhallisesti rantaa myötäillen muutamien kylien läpi, esim. eilen käymämme Málian. Pirgosissa siirrymme saaren läpi vievälle uudemmalle päätielle, joka Iraklionin lähellä on nelikaistainen, täällä vain kaksikaistainen.

Pidämme maisematauon Agios Nikolaoksen liepeillä ja ihailemme näkymiä. Sinisellä merenlahdella kelluu kaksirunkoinen matkapurjevene, josta lapset hyppivät uimaan.

Pacheiá Ámmosin kylän kohdalla tie kurvaa sisämaahan. Tällä kohtaa Kreetan saari on kapeimmillaan. Vain 15 kilometrin ajon jälkeen tulemme saaren etelärannalle Ierapetraan. Matkalla ohitimme joitain antiikin aikaisia raunioita. Saaren eteläpuoli on selvästi karumpaa ja kuivempaa, auringon paahtamaa. Maa on kivistä ja puita on vähemmän kun taas pohjoispuolen laaksoissa näimme tullessamme valtavia oliivipuumetsiä.

.

.

Ierapetra on 28 000 asukkaan kaupunki. Kaupungilla on oma lentokenttä ja myös paljon hotelleja, mutta elinkeinon pääpaino ei ole turismissa vaan vihannesten ja hedelmien tuotannossa, koska alueella voi viljellä ympäri vuoden.

Ajamme keskustan ohi etelään Livaldi Beachille. Autolle löytyy varjoisa parkkipaikka ja Tylissos Beach hotellin kohdalta hyvän näköinen uimaranta. Hotelli hoitaa tarjoilut rantaan ja asiakkaille on maksuttomia aurinkopetejä rannassa. Osa niistä varjostetaan kivannäköisillä bambusälekatoksilla. Ranta on soraa ja pikkukiviä, tyypillistä etelärannoille. Pohja on myös paikoin kallioista mutta uimaan päästään hyvin. Rantabaarin lisäksi käytössä on pukukoppi ja suihku.

.

.

Pari tuntia rantalöhöiltyämme ajamme kilometrin päähän ravintola Kleion rantaterassille nauttimaan riisiä ja souvlakia, vartaalla grillattua kanaa. On lauantaipäivä ja kaikki muut asiakkaat ovat paikallisia.

Ravittuina jatkamme ajoa itään. Tie seurailee etelärantaa koukaten sisämaahan vain kuivat joenuomat kiertäen. Pilalimetan kylän kohdalla reitti suuntaa sisämaan pikkuvuoristoisiin maisemiin. Erään jyrkän yksinäisen nyppylän laelta näkyy syrjäinen luostari monen kilometrin päähän. Lähettyvillä liitelee taivaalla suuri joukko kotkia. Mikä mahtaa olla kokoontumisen syy.

Viitisenkymmentä kilometriä ajettuamme saavumme pohjoisrannalle Siteían kaupunkiin. Korkeaan rinteeseen kasvaneen kylän läpi vievä tie on paikoin niin jyrkkä että kartturin puolelta kuuluu kauhistuneita huutoja. Auton saa kuitenkin juuri ja juuri käännettyä mutkissa. Löydämme kaupungin pohjoispuolelta venetsialaisten Kazarman linnoituksen. Sisälle ei pääse mutta eipä siellä oikeastaan mitään nähtävää olekaan. Nähtävyys on linna ulkopuolella olevat maisemat Siteían kylään ja alas merenlahdelle. Kissoja täälläkin riittää.

.

.

Poistumme Siteíasta takakautta niemi kiertäen ja ohi lentokentän. Sitä seuraakin pitkä ajo kiemurtelevalla serpentiinitiellä. Liikenne on olematonta. Välillä pysähdymme pieneen Kavoúsin vuoristokylään kahvitauolle. Täälläkin on muu väki paikallisia viikonlopun viettäjiä. Huippujen ympärillä pyörii mustia pilviä mutta meidän niskaamme ei ainakaan vettä tule.

Saavumme taas Agios Nikolaokseen mutta en halua päätielle, vaan koukkaan rantatielle joka vie läpi pienten kylien ja lähtee lopulta Eloúntassa kiipeämään vuoriston yli auringon jo lähestyessä horisonttia. Tie on täällä todella kiharainen ja alkaa jo mennä hermo kun pimeys lähestyy. Maisemat ovat kyllä hienot mutta tätä kautta ajaen loppumatkan ajoaika vähintäänkin kolminkertaistui.

.

.

.

15.10. Su Knossos, Stalida

Jos Kreetalta esitellään antiikin ajan nähtävyyksiä, niin varmuudella siinä on mukana Knossoksen palatsi ja sen tiilenpunaiset pilarit. Niitä pitää lähteä katsomaan heti aamusta ennen kuin tulee liian kuuma.

Ajamme nelikaistaista baanaa länteen Iraklionin risteykseen, josta nousemme kolme kilometriä  sisämaahaan suuntaan. Laajalta pysäköintialueelta löytyy paikka helposti, ja vieläpä puiden varjosta. Palatsin portti on sadan metrin päässä.

Knossoksen kaupunki ja kaupunkivaltio oli minolais- ja mykeneläisaikakauden palatsikeskus ja koko minolaisen kulttuurin keskus. Palatsissa oli satoja huoneita ja sen ympärillä Knossoksen kaupunki. Paikalla arvioidaan asutun jo kivikaudella n. 7000 – 3000 eKr. Ensimmäinen minolainen palatsi rakennettiin n. 1900 eKr. Maanjäristys tuhosi sen 200 vuotta myöhemmin. Uusi palatsi rakennettiin 1450 eKr. Vaurioita syntyi taas mykeneläisten vallatessa sen.

Antiikin Kreikan ajoilla palatsi yhdistettiin kuningas Minokseen sekä labyrintissä asuneeseen Minotauros hirviöön, joka oli ihmisen ja härän risteytymä.

.

.

Knossoksen löysi kreikkalainen kauppias ja muinaistutkija Mínos Kalokairinós vuonna 1878. Palatsialueella on kivettyjä aukioita, hautoja ja erilaisia rakennuksia 3500 vuoden takaa. Huoneita palatsissa oli 1000 – 1500 ja kerroksia jopa viisi. TV:stä tutuimpia ovat ennallistettu punaiset pylväiköt sekä niin kutsuttu valtaistuinsali. Useissa huoneissa on suuria seinämaalauksia. Ilmastointi hoidettiin vesialtailla ja pilareilla varustetuilla huoneilla, joissa ilma liikkui eri kerrosten välillä. Palatsissa oli mm. juokseva vesi ja viemäröinti, vesivessa, viinikellari, oma teatteri ja paljon kauniita seinämaalauksia. Palatsin pienemmät esineet on siirretty turvaan Iraklionin arkeologiseen museoon.

,

,

Muita minolaisia palatseja Kreetalla on Faistoksessa, Maliassa, Gortysissa, Zakroksessa ja Agia Triadassa. Faistoksen palatsin sanotaan olleen Knossoksen veroinen.

Iltapäivällä hurautamme takaisinpäin ja ohi Hersonissoksen Stalidan kylään. Rantakatu kaartelee aivan hiekkarantojen tuntumassa mutta autolle löytyy parkkipaikka korttelia kauempaa, jonkinlaisen hiekkakentän ja tienpientareen kupeesta.

Paralia Stalidas eli Stalidasin ranta kaartuu pieneksi merenlahdeksi. Hiekka on hienoa niin rannalla kuin meressäkin. Väkeä on mukavasti liikkeellä, muttei tungokseen asti. Valitsemme siniset aurinkovarjot ja tukevat metallirunkoiset aurinkotuolit Kostas Tavernan edustalta. Otamme aurinkoa, uimme ja nautimme välillä virkistävät mehujuomat. Vieressämme olisi vesiurheilukioski, joka vuokraa supppilautoja ja vesijettejä. Taitaa olla kysyntä jo ohi kun paikalle ei näy henkilökuntaa. 50 metriä rannasta on pieni kallioluoto. Viereen ankkuroituu pieni alus, jota tuovat väkeä snorklaamaan. Luodon kallioinen ranta tarjoaa enemmän vedenalaista nähtävää kuin pelkkä autio hiekkapohja. Myös Hersonissoksen satamassa nähty ”merirosvolaiva” tulee lahdelle ja ankkuroituu kalliorannan lähelle uittamaan snorklaajia.

.

.

.

Loppuiltapäivästä palaamme Hersonissokseen ja palautamme auton, kun liikkeen edessä on sopivasti parkkipaikka varattuna.

Kuinka ollakaan, omalla parvekkeella nautitun aperitiivin jälkeen suuntaamme taas rantakadun terssille illastamaan. Tällä kertaa syön stifadoa. Se on kreikkalaista lihapataa lampaan ulkofileestä tai naudan palapaistista, jota haudutetaan uunissa useita tunteja. Tämä on lammasta. Jälkiruoaksi tarjotaan tällä kertaa jäätelöä ja rakia, eli kreikkalaista pontikkaa.

.

.

Hotellille kierretään vielä Hersonissos Centterin ja muidenkin kauppojen kautta. Pääkadulta löytyy putiikki, joka myy ainoastaan oliivipuisia esineitä. Ostamme puisen kulhon, jonka tyttö käsittelee oliiviöljyllä ennen pakkaamista. Saamme myös ohjeet astian hoitamiseen: Kerran vuodessa oliiviöljyä.

Illalla jäähdytellään vielä parvekkeella – kun meillä nyt kerran on katumaisema.

.

16.10. Ma Hersonissos

Viimeinen kokonainen päivä jäljellä. Se otetaan rennosti rannassa. Kävelemme Agias Paraskevis-rantakatua niemen kärkeen ja sen taakse kaupungin leveämmälle hiekkarannalle. Tällä rannallakin on tavernoita ja loma-asutusta, muttei kovin suuria hotelleja vaan matalampia bungaloweja. Valitsemme rantatuolit ja varjot ja käymme rentoutumaan. Rannassa pohjan kivikkoisuus ja kallioisuus rajoittaa hiukan uimahaluja. Aallokko vyöryy laiskasti rantaan mutta rajoittaa kuitenkin pohjan näkemistä. Kerran täytyy kuitenkin käydä polskaisemassa.

.

.

Olemme pikku tavernan paikoilla ja saamme täältä kevyttä lounaspalaa. Toki omiakin eväitä saa syödä ja niitä onkin mukana – lähes aina.

Hotellille palatessamme käymme vielä eväskaupan kautta. Kämpillä tulee paluumatkan suhteen pientä setvimistä. Istumapaikat lennolle pitää tilata itse etukäteen ja tehdä check-in. Kentällä tulostetusta boarding passista veloitetaan 32 €/henkilö! Zekkaus ei kuitenkaan toimi useasta yrityksestä huolimatta. Lopulta soitan TripX:n palvelunumeroon ja selviää että saamaani matkasuunnitelmaan on kirjattu väärä lennon numero. Oikealla numerolla asia sujuukin heti.

Toinen ongelma. Meille piti jo tulla ilmoitus paluukuljetuksesta. Soitto paikalliseen kontaktinumeroon. Ei muistettu ilmoittaa. Nainen kertoo bussin tuloajan. Muutaman minuutin päästä nainen soittaa perään kun ei muistanut kertoa ettei bussi tule hotellille, vaan sadan metrin päähän pääkadun pysäkille. No nyt pitäisi kaiken olla kunnossa. Bussi tulossa aamulla ja boarding Passit puhelimella.

Kun paluuasiat on hoidettu, menemme viimeiselle Hersonissoksen illalliselle taas rantakadun terassille. Valitsemme taas eri paikan kuin aiemmin. Palvelu onkin täällä erittäin ystävällistä, kun tarjoilija mies kuulee että olemme Suomesta. Hänellä sattuu olemaa Suomalainen vaimo. Juttelemme niitä näitä Suomen ja Kreikan asioista, aina kun hän muulta tarjoillultaan ehtii. Hän kertoo että nyt Kreikan talous on saatu kuntoon, kun kaikkeen tuli sama arvonlisävero, niin ruokiin kuin juomiinkin. Hinnat vähän nousivat mutta kai turisteilla in varaa. Miten lie tilanne ”tavallisella” kansalla.

.

.

17.10 Ti Irakloin, Riika, Helsinki

Aamulla ehdimme hyvin aamiaiselle ja sitten pieni kävelymatka laukkuja vetäen bussipysäkille. Kun bussia ei ole vielä tullut vartti sovitun ajan jälkeen. Kun pysäkille tulee linja-auto jossa on saman firman tunnukset kuin meidän lentokenttäkuljetuksemme järjestäjällä,  tungemme sisään vaikkei nimilistalla meitä mainitakaan. Bussi kiertää jokaisen pikkutien hotellilta toiselle noukkimassa kyytiin muutamia matkaajia. Kyttään puhelimen navigaattorista etäisyyttä ja tuloaikaa kentälle. Ehdimme lopulta hyvin koska kenttä on pieni eikä tiskeillä ole ihmeempiä jonoja. Kun annamme passit tiskille, surauttaa nainen meille – niin kuin kaikille muillekin – boarding passit kyselemättä. Turhaan tuhersimme niitten kanssa edellisenä iltana.

.

.

Paluulennon hoitaa Air Baltic. Riikassa on koneen vaihto ja sen verran aikaa että ehdimme nauttia myöhäisen lounaan kentällä. Pullo Riga Balsamikin tarttuu mukaan.

Helsinki-Vantaalta vie bussi meidät Lentoparkkiin. Etukäteen maksettu pysäköinti avaa rekisterinumeron lukija meille puomin automaattisesti.

YOUTUBE: https://www.youtube.com/watch?v=SBMAmqGrDL8

.

.

.