Matkailuautomme on Ford Transitin alustalle rakennettu Rimor Katamarano 8 P.
.
.
.
.
Auto on tehty Italiassa Firenzen eteläpuolella. Alueella on yhteensä viisi matkailuautotehdasta. Saamme auton todella edullisesti hakemalla sen suoraan tehtaalta. Pientä jännitystä noutoon tuo se, että matka tehdään talvella, eikä italiasta tietenkään saa autoon talvirenkaita. Tämä tarina on kirjoitettu matkapäiväkirjaan reissun aikana helmikuussa 2010.
.
Matka kesti sen verran pitkään etteivät siirtokilvet riittäneet, vaan auto piti rekisteröidä Italiaan.
.
10.2.2010 RIIHIMÄKI-POGGIPONSI
.
.
Lähtö kotoa 5:45. Lento 8:45 Riian kautta Roomaan, jonne saavumme 13.00. Ajamme junalla keskustaan ja taksilla bussiasemalle (Siena Bus). Norkoilemme linja-autoaseman lähistöllä 3,5 tuntia, koska emme osanneet arvioida milloin ehdimme bussiin. Eli ei kannata tilata lippuja valmiiksi, vaan ne kannatta ostaa asemalta heti seuraavaan kyytiin! Kiertelemme useissa kahviloissa. 2 kahvia ja pullat yhteensä 3 euroa. Suomessa ei olisi saanut yhtä pullakahvia.
.
.
Bussimme lähtee lopulta Poggibonsiin 18:30, illan jo hämärryttyä. Saavumme perille, kaupungin ulkopuolelle 22.45. Missään ei näy ristin sielua, ei taxia. Samassa bussissa matkustanut romanialainen nainen ymmärtää ongelmamme, vaikka puhuukin hyvin vähän englantia. Hän vie meidät henkilöautollaan Semifonte-hotellille. Kuski on ehdottomasti huonoin, kenen kyydissä olen ollut. Mutta lahjahevosta ei….
.
Hotellin keittiö on jo kiinni mutta tekee kuitenkin meille vielä iltapalaksi paistettua kanaa ja salaattia. Ruokajuomaksi tietysti punaviiniä. Hyvin nukuttaa!
.
11.2.2010 POGGIBONSI-RIMINI
Nuori pimu hakee meidät aamulla hotellilta ja vie Rimorin tehtaalle. Yhteyshenkilömme Prisko on kiireinen. Hän lyö meille kiireesti auton paperit kouraa ja toiseen neljän litran peltikannu oliiviöljyä, saman perheyrityksen tuotantoa. Myöhemmin paljastui että kiire johtui tehtaan lakosta. Auton paperit ovat myös mitä sattuu, sekin selviää myöhemmin kun yritämme rekisteröidä autoa Suomessa. Rekisteriote on todellisuudesta kopio rekisteröintianomuksesta. Jos saksalainen poliisi olisi kysynyt papereita, olisi auto varmaankin jäänyt siihen. Kaikki menee siis niin kuin italialaisilta sopii odottaa: Mikään asia ei ollut valmiina.
.
.
Lähdemme etsimään huollosta akkua asunto-osaan. Se löytyy, mutta kaasuletkua ei ole sanoo pimu.100 kilometrin päässä on kuulemma caravan-tarvikeliike jonne meidän pitäisi lähteä ostamaan sitä. Huoltomies tuo varastosta letkun ja laittaa sen paikoilleen. Kaasupullojenkin piti olla valmiina mutta niistä käydään kovaa molotusta. Bombola gas, bombola gas. Käymme kolmella bensa-asemalla turhaan kunnes joku lähtee autolla edelläajaen näyttämään kaupungin keskustaan kauppaa, josta kaasua saa. Pullo maksaa 22 euroa, nuori likka antaa ilmaiseksi kaasupullon ja ottaa hinnan vain kaasusta. Ostan myös sähkölämmittimen varoiksi.
Samalla reissulla käymme ruokakaupassa ja ostamme muitakin tarvikkeita. Matkalaukullinen perusastioita on lähetetty etukäteen tehtaalle DHL:llä. Maksoi vain pari kymppiä..
Palaamme tehtaalle mutta koska siellä ei näy ketään lähdemme ajamaan vuoriston yli kohti itärannikkoa. Toscana olisi lähellä mutta se saa jäädä, koska on ennustettu lumisadetta. Vuoristossa lumipyry iskeekin kimppuumme ja olemme kesärenkailla. Ostamme huoltoasemalta lumiketjut. Alppien ylityksessä ne ovatkin lain mukaan pakolliset.
.
.
Selviämme tuiskusta ehjänä ja lipsumatta. Laskeudumme ”lämpimälle” Adrianmeren rannalle Riminiin, josta olemme hakeneet valmiiksi caravan-alueen. Leirissä on rauhallista, vain kaksi muuta vierasta.
.
.
.
Ensimmäinen ilta menee tavaroiden järjestelyssä. Kyllä edellisessä autossamme Tetsussa oli paljon kaappitilaa. Illalliseksi nautimme papusoppaa ja chiantia.
Ensimmäisen päivän perustella toteamme että vaikka asiat hoidetaan sinnepäin, löytyy kuitenkin aina avuliaita ihmisiä. Kummallinen kankeus kuitenkin vaivaa tietyissä asioissa. Rimorin pimu oli vain kiinnostunut miten maksamme akun. Kaasuletkua hän ei voinut myydä, koska heillä ei ole tarvikemyymälää. Varastossa niitä kuitenkin oli ja sieltä sen huoltomies meille toikin.
.
.
12.2.2010 RIMINI-VENEZIA
Aamulla nokka kohti pohjoista. Ajamme hitaampaa rantatietä 190 kilometriä. Moottoritiereitti olisi ollut 280 kilometriä mutta nopeampi. Maisema on melko tasaista: Peltoja, laguuneja, kannaksia. Kun ajamme meren rantaa ruokatauolle taivas kirkastuu ja pysyykin sellaisen a loppupäivän. Tietyöhässäköistä huolimatta pääsemme helposti perille Veneziaan.
.
.
13.2. 2010 VENEZIA
Pukujen ja naamioiden ilotulitusta
Venetsian karnevaaleja vietetään helmikuun lopulla. Kylmin talvi on silloin voitettu ja kevätaurinko lupailee jo lämpöä. Noin kaksiviikkoinen ilottelu päättyy aina Laskiaiseen.
Karnevaaleilla pitkät perinteet
Venetsian karnevaaleja on juhlittu jo 1100-luvun lopulta lähtien. Naamiot ja puvut ovat keskeinen osa venetsialaista karnevaaliperinnettä. Naamio antoi käyttäjälleen, säätyyn tai varallisuuteen katsomatta, mahdollisuuden touhuta sellaista, mitä muuten ei uskaltaisi. Kuulu naistenmies Casanovakin hääri syntymäkaupunkinsa palatseissa naamari kasvoillaan. Rikkaat venetsialaiset saattoivat myös käydä juhlimassa tavallisen kansan ja merimiesten kapakoissa.
Vuosisatojen myötä meno yltyi hurjaksi ja sitä yritettiin hillitä erilaisilla laeilla. Esimerkiksi naisiksi naamioituneita miehiä kiellettiin livahtamasta nunnaluostareihin!
Kun Mussolini kielsi naamioiden käytön, juhlinta loppui kokonaan. Vanha karnevaaliperinne herätettiin jälleen henkiin vuonna 1979.
Saavumme Venetsiaan perjantaina iltapäivällä monien moottoritiesolmujen ja kaupunkiristeyksien kautta. Ehdin juuri toteamaan, että missähän sitä oikein ollaan, kun huomamme Venezia Camping Villagen viitan seuraavassa risteyksessä. Ilman navigaattoria ei olisi löytynyt! Alue sijaitsee aivan Venetsian saarille vievän sillan läheisyydessä. Paikka on nykyisin auki ympäri vuoden. Huoltorakennukset on uusittu ja alueella on katettu ja lämmitetty uima-allas.
Asetumme taloksi ja seuraamme kuinka illan aikana alue täyttyy ääriään myöten matkailuautoista eri puolilta eteläistä Eurooppaa: Hollannista, Ranskasta, Espanjasta, Saksasta, Sveitsistä…
(Mitenkäs se neljän metrin turvaväli?)
.
Karnevaalia jo Caravan-alueella
.
.
Aamulla leiri on jo juhlatunnelmissa. Automme ympärillä liikkuu naamioituneita ihmisiä, etenkin lapsia. Ostamme caravan-alueen toimistosta koko päivän voimassa olevat liput, jotka oikeuttavat sekä bussi-, että vesibussimatkoihin. Linja-auto pääsaarelle lähtee aivan portin edestä. Bussit kulkevat puolen tunnin välein ja ovat täynnä. Matkaa on kuutisen kilometriä. Saarille johtaa pitkä silta joka päättyy rantaan Piazzale Roman bussiasemalle.
.
.
118 saarta
Nousemme vaporettoon ja lähdemme ajelemaan pääkanavaa Canal Grandea kohti keskustaa. Kanavaa reunustavat upeat rakennukset, joilla on ikää useita satoja vuosia. Olen tiennyt, että Venetsiassa on
paljon kanavia, mutta on yllätys, että täällä ei ole lainkaan autoliikennettä.
.
.
.
Kaupunki on rakennettu saarille ja jalankulkuteitä lukuunottamatta kaikkeen liikkumiseen ja kuljettamiseen tarvitaan vene: Vesibussi eli vaporetto, taxivene, rahtivene, kylmäkuljetusvene, ambulanssivene, poliisivene, palovene… Ja tietysti gondoli, mutta niillä liikkuvat vain turistit.
.
.
.
Gondoli on muodoltaan epäsymmetrinen, koska sitä soudetaan aina vain toiselta sivulta. Taidolla käsinveistetty vene ja soututyö periytyy edelleen usein isältä pojalle.
.
.
Myös taksiveneet ovat hieno näyte italialaisesta muotoilusta ja puukäsityöperinteestä. Jalopuu kiiltää kymmenen lakkakerroksen alla. Ikävä kyllä uudet taksiveneet ovat lujitemuovia.
.
.
Alitamme Rialton sillan, joka oli vuoteen 1854 asti ainoa silta suuren kanaalin yli. Vaporetto rantautuu lopulta Piazza San Marcolle. Paikalla on suuri esiintymislava ja tori kuhisee esiintyjiä ja pukeutuneita vieraita. Osin joudumme kahlaamaan vedessä, koska meri nousee melko usein aukiolle. Ohjelmassa on pukukulkueita ja -juhlia, teatteria, tanssia, akrobatiaa, taikuutta ja musiikkia.
.
.
Tori, kuten koko kaupunki tungeksii upeita pukuja ja naamioita. Mielikuvitukselliset puvut ovat taideteoksia, pienen omaisuuden arvoisia. Naamiot tehdään nykyisinkin useimmiten perinteisellä paperimassatekniikalla. Aitoihin naamioihin koristelut maalataan käsin ja niihin käytetään lehtikultaa, korukiviä ja luonnonsulkia. Kuvat kertokoon lisää.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Juhlinta jatkuu palatseissa kynttelikköjen valossa 1700-luvun kattofreskojen alla. Pukujuhliin kuuluvat viiden ruokalajin illalliset, samppanjavalikoimat ja tanssiaiset. Pääsyliput ovat kalliita, satoja euroja. Me vaatimattomasti pukeutuneet palaamme illalla caravan-alueelle ja jatkamme huomenna kohti uusia seikkailuja.
.
Seuraavista karnevaaleista tietoa tästä linkistä:
.
.
Dolomiittien rosoisessa kainalossa
.
.
Dolomiitit sijaitsevat Italian koillisosassa, Alppien eteläreunalla. Perinteisistä alppimaisemista alue eroaa rosoisilla ja jyrkillä punertavansävyisillä dolomiittivuorillaan. Alueella on 21 yli kolmekilometristä vuorta, paljon laskettelurinteitä ja ihanteelliset sääolosuhteet kevättalvella.
.
.
Dolomiitit kuuluivat aikoinaan Tyroliin, jonka pohjoisosa on nykyisin osa Itävaltaa ja eteläosa Italiaa. Vuoristokylät ja rakennukset ovat hyvin saman tyyppisiä kuin Itävallassa ja Sveitsissä ja paikkakunnilla on sekä saksan- että italiankieliset nimet. Yli 90 prosenttia väestöstä puhuu saksaa. Läntisillä Dolomiiteilla on monia olympialaisistakin kuuluisia hiihtokeskuksia kuten Cortina d´Ampezzo. Itäisillä Dolomiiteilla on yhtäläiset rinteet mutta vähemmän väkeä. Sinne nyt suuntaamme.
.
Euroopan parhaalle talvialueelle
.
.
.
Alta Pusteria-laaksoon saavutaan Itävallasta tultaessa helpoimmin moottoritietä Brennerin solan kautta. Tällöin reitti Seston laaksoon on melko tasaista, Alppien mittapuun mukaan. Etelästä lähestyttäessä tie kiemurtelee serpentiininä vuoren rinnettä ylös. Liukkaalla saa olla tarkkana ja lumiketjut on oltava lain mukaan aina mukana. Nastathan on kielletty. Täältä Dolomiti di Seston kainalosta löytyy Euroopan parhaaksi talvicaravan-alueeksi valittu Caravan Park Sesto, eli Sexten.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Lähimmät kylät Moso ja Sesto, saksaksi Sexten, sijaitsevat yli 1300 metrin korkeudessa. Caravan Park Sesto korkeus merenpinnasta on 1520 metriä. Helmikuun puolessa välissä täällä on kunnon talvi. Laaksossa lämpötila kohoaa tosin aurinkoisena päivänä plussan puolelle, mutta yöllä on helposti 20 pakkasta. Kaasua kuluu, koska paikalliset matkailuajoneuvot eivät ole aina yhtä hyvin eristettyjä kuin Pohjoismaihin tehdyt. Paikallinen tapa on pitää ajoneuvon vieressä ulkona 20 litran kaasupulloa. Caravan alue toimittaa täyden pullon autolle pyydettäessä. Kaasun hankkimista täällä hankaloittaa se, että jos ostat pullon Sestosta, et voi vaihtaa sitä muualla!
.
.
.
.
.
Caravan Park Sesto on osa suurempaa kokonaisuutta, Mountain Resort Pazenfeldtiä. Täällä on runsaasti erilaisia majoitusmahdollisuuksia, ravintoloita, kylpylä ja kauppa. Caravan Parkissa on useita huoltorakennuksia, osa vanhantyylisissä hirsirakennuksissa, osa maan alla. Kaikki huoltotilat ovat viimeisen päälle, vanhaan rustiikkisen kylpylätyyliin sisustettuja ja kaakeloituja. Peseytymis- ja suihkutilat ovat aina erillään WC-tiloista.
.
.
.
Rinteitä kokeneille ja vielä enemmän kokeneille
Rinteisiin Caravan Parkista pääsee mukavasti linja-autolla. SkiBus pysähtyy aivan alueen portille ja niitä kulkee jatkuvasti, pitkin päivää, siesta-aikana harvemmin. Kyliin pääsee busseilla vierailulle aina yön kello yhteen asti.
.
.
Laskettelukeskuksia laaksossa on useita. Rinteet ovat täällä aivan eri kaliiberia Lapin tuntureihinkin tottuneelle. Pienempiä ja lyhyempiäkin rinteitäkin toki löytyy päätien varresta. Komeimmille rinteille pääsee Seston kylästä condoli-hissillä, johon mahtuu kerralla useampi kymmenen laskettelijaa. Yläasema on 2048 metriä merenpinna yläpuolella. Tästä vie hissit vielä parisataa metriä ylöspäin.
.
.
.
Rinteitä on kilometrikaupalla. Jos koivet kestävät voi laskea koko päivän uusia rinteitä. Luoteeseen voi laskea toisen pienempään kylään. Täältä pääsee taas toisilla hisseillä vastarinteeseen.
Ei laskettelevallekin löytyy reittejä. Rinteillä on murtomaalatuja yli 200 kilometriä ja monet kävelyreititkin ovat auki jo kevättalvella.
.
.
Condolin yläaseman vieressä on rinneravintola, josta saa maittavaa saksalaistyylistä rasvaista lihaa ja tuhtia olutta. Tukeva ruoka ja tukevat ruokajuomat voivat tehdä loppupäivän laskuista vaarallisia. Kevyempiäkin nokittavia kyllä löytyy. Mahtavakokoisella terassilla voi nauttia virkistävistä juomista ja auringosta ja mahtavista maisemista. Ravintolaa ei suljeta laskettelukaudella siestan ajaksi.
Ruokien ja oluiden hinnat ovat suomalaista keskitasoa. Viinit ovat kuitenkin huomattavasti edullisempia kuin Suomessa. Rinneravintolassa pullon paikallista puna- tai valkoviiniä saa jo 10 eurolla.
.
Mahtava kylpylä
Rankan laskettelupäivän päätteeksi on mukava vetreyttää lihaksiaan lämpimässä vedessä ja saunassa. Caravan Park Seston kylpylä on aivan mahtava elämys. Uima-allasosasto on päällystetty luonnon liuskekivellä. Allas ei ole neliskulmainen laatikko, vaan monimuotoinen lampi, pohja päällystetty luonnon soralla. Tosin siisteyden vuoksi jollain massalla pohjaan kiinnitetty. Tunnelin kautta pääsee sukeltamaan ulos, jossa voi höyryävästä altaasta ihailla auringon kultaamia vuorenhuippuja.
.
.
.
.
Jos olet saunaihmisiä, on aivan pakko mennä lisämaksusta erilliselle saunaosastolle. Saunamestari esittelee kuiskaten kylpypaikat, jakaa tarvittavat pyyhkeet ja tarvikkeet ja kehottaa vieraita rauhallisuuteen. Osastolla ei saa puhua ääneen eikä meluavia lapsia sallita. Suomalaiselle sauna on jokapäiväinen tuttu mutta täällä siitä tehdään pyhä asia, suorastaan mystinen juttu. Ujoimmille ei saunaosasto sovellu. Saksalaiseen tyyliin täällä yhteissaunoissa saunotaan aina alasti.
Erilaisia saunoja on kymmenen. Roomalaisessa saunassa on lämpimät kivipenkit. Metsäsauna on rakennuksen sisälle rakennettu pieni hirsisauna. Yrttisaunassa roikkuu runsaasti erilaisia kasveja, tuoksu on vahva ja lämpötila on melko alhainen. Osastolla on myös porealtaat ja erilaisia suihkuja. Suomalaisessa saunassa on oikeaoppisesti kunnolla lämpöä, noin 80 astetta. Ja täällä saa heittää löylyä! Erona suomalaiseen saunaan ja saunomiseen täällä oli se että olutta ei ole tarjolla.
Kylpyläosastolta saa myös erilaisia hierontoja ja muita hoitoja. Mikäli haluat oikein erikoisen kylpyelämyksen, niin vuokraa puuhun rakennettu kylpytalo.
Ulkoilun ja uimisen päälle syömään
.
.
Tummista hirsistä ja kivestä rakennetussa alppityylisessä päärakennuksessa, jossa on myös toimisto, sijaitsevat ravintolat. Yläkerran ravintola aukeaa jo aamulla. Alakerran oluttupamainen ravintola on auki vain illalla. Illallista varten pitää varata pöytä hyvissä ajoin etukäteen. Ruokalistat ovat monipuoliset. Herkkuja on niin Keski-Euroopasta kuin Välimeren maistakin. On huomioitava, että täällä kuten kylissäkin kaikki ravintolat ja kaupat ovat kiinni iltapäivän siestan ajan.
Rankan päivän päälle uni maistuu mutta aamuaurinko ajaa aikaisin ylös ja kohti uusia henkeäsalpaavia maisemia.
.
.
. @font-face {font-family:”Cambria Math”; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-unhide:no; mso-style-qformat:yes; mso-style-parent:””; margin-top:0cm; margin-right:0cm; margin-bottom:10.0pt; margin-left:0cm; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; mso-bidi-font-size:11.0pt; font-family:”Times New Roman”; mso-fareast-font-family:”Times New Roman”; mso-ansi-language:EN-US; mso-fareast-language:EN-US; mso-bidi-language:EN-US;}.MsoChpDefault {mso-style-type:export-only; mso-default-props:yes; font-size:10.0pt; mso-ansi-font-size:10.0pt; mso-bidi-font-size:10.0pt;}div.WordSection1 {page:WordSection1;}
.
.
.
Aamulla lähdemme kohti Bolzanon solaa, joka on yleisin reitti Alppien yli Italian ja Saksan välillä. Köröttelemme ensin jokilaaksossa pikkutietä. Bolzanossa vaihdamme moottoritielle. Vuoristossa on hyvä ajokeli: Pakkasta ja kuivaa. Paahdamme ohi Insbrückin suoraan Saksan puolelle. Olisi tehnyt mieli viipyä mutta laivakyyti odottaa. Navigaattoriin ohjelmoitu caravan-alueen osoite vie meidät Ingolstadtiin kerrostalon edustalle.
.
.
.
.
.
Nyt on vuorossa ajopäivä. Paahdamme Saksan läpi 1000 kilometriä pötköön, vain yksi puolen tunnin ruokatauko. Illalla saavumme Pohjois-Saksaan lähelle Putgartenia ja hienoksimainostetulle Fehmarin saarelle. Lunta täällä onkin reilusti!
.
.
Tulemme caravan-alueen portille mutta miksi portit ei aukene meille? Kello on 18:30 ja toimiosto on sulettu puoli tuntia sitten. (Ei olisi pitänyt syödä päivällä) Jäämme portin ulkopuolelle pysäköintialueelle yöksi. Portin ohi pääse kyllä alueen vessaan mutta eipähän tarvitse maksaa. Kiertelemme lumisessa ympäristössä. Mereltä puhaltava tuuli on kasannut suuria kinoksia. Maastossa on valtavasti vesilintuja, nukkumassa hangessa sekä kaneja.
.
.
.
.
Aamulla on kova sumu ja napakka tuuli tiuskii mereltä. Pakkasta on hiukan mutta tiet on suolattu. Surkein keli tähän mennessä. Onneksi ajoille eilen näin lähelle satamaa.
Poikkeamme luostariin. Kiinni on.
Käymme tiedustelemassa reitin satamaan ja ostamme kaupasta viiniä ja olutta.
Käymme Travemünden kylillä käpyttelemässä ja syömässä rantapaviljongissa herkulliset pastat.
.
.
.
Lübeckin Citti-Marktista ostamme lisää halpoja juomia. Laatikko olutta 5 euroa, 3 litraa punaviiniä 6 euroa. Viinejä lähtee mukaan 50 litraa.
Lumipyry iskee kimppuumme ja päätämme ajaa satamaan heti, kun vielä suvikumeilla pääsee.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
9.30 Vuosaaren satamassa. Tullista mennään läpi ajamalla kun autossa on Italian kilvet. Auto piti rekisteröidä Italiaan, koska siirtokilvillä ei olisi ollut näin montaa päivää aikaa ajella. Ongelmat alkoivat myöhemmin kun ilmeni ettei minulla ollut tehtaalta oikeita dokumentteja. Vain italialainen rekisteröintianomuksen kopio….
Mutta kuuden viikon päästä auto oli sitten lopulta Suomen kilvissä.
avh caravan blog 