Kaupunki- ja rantalomailua sekä antiikin historiaa

.

.

Lokakuun ensimmäisenä päivänä sää on Suomessa pilvinen, lämpötila +6. Ei tunnu yhtään pahalta kun ajamme aamulla kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Pyrähdämme Rodokselle suoralla lennolla. Perillä ilma onkin 20 astetta lämpimämpää kuin aamulla Suomessa.

Hotelli Europa sijaitsee Saaren pohjoispäässä Rodoksen kaupungissa. Rakennus on jo hieman kulunut mutta siisti – ja mikä parasta sijainti on meille erinomainen. Olemme vanhan kaupungin rajalla. Heti hotellin ovelta pääsee vanhan kaupungin kapeille kävelykujille, missä on paljon kauppoja ja ravintoloita. Lännessä on 50 metrin päässä uimaranta. Idässä niemen toisella laidalla on laaja historiallinen linnoitus ja satama. Etelään päin lähtiessä ollaan heti päätiellä. Helppo siis lähteä kiertämään saarta autolla, jonka vuokraamme puolen viikon paikkeilla.

.

.

Meille mieluisia ovat juuri tällaiset hotellit. Kauhistus on joku laaja ”holiday resort” jossain kylien ulkopuolella. Hotelli saattaa olla hieno mutta persoonaton. Uima-altaita ja allasbaareja on paljon mutta lähistöllä ei ole mitään nähtävää. Kutsummekin tällaista paikkaa lomakolhoosiksi.

Asumme hotellin neljännessä kerroksessa. Huoneen edustalla on parveke, jonne paistaa auringonnoususta alkuiltapäivään. Parvekkeelta on näkymä vanhan kaupungin suuntaan ja sisäpihan uima-altaalle. Tietysti merinäkymä ja auringonlasku olisi kiva mutta tässä on etuna se että huone ehtii jo vähän jäähtyä yöksi, kun aurinko kääntyy talon toiselle puolelle. Ilmastointilaitekin huoneessa on, (pienestä lisämaksusta kapula) mutta vanhat koneet tahtovat olla hieman meluisia.

.

.

Aamiainen hotellilla on monipuolinen ja runsas. Tuoretta leipää, paahtoleipää, croisantteja, munakasta, paistettuja makkaroita, jugurttia marjoja – ja paljon kahvia. Tällä pötkii pitkälle. Aamupäivällä rentoudumme uima-altaalla hotellin takapihalla. Altaan reunalla on leveä puinen koroke, johon mahtuu toistakymmentä patjaa auringon ottoon. Toisella reunalla on rivistö aurinkotuoleja. Allasbaarikin löytyy.

.

.

Kun palaamme huoneeseemme, havaitsemme sen siivotuksi. Yöpaita on laskostettu hauskasti vuoteen päälle. Päivällä syömme oman kevyen lounaan huoneessamme, jossa on pieni keittiö ja jääkaappi. Tämä on käytäntömme yleensä hotellireissussa. Illalla on sitten mukava mennä kaupungille ja etsiä mukava ravintola, joka ilta eri paikka! Vanhassa kaupungissa ravintoloita on riittämiin ja hinnat ovat edelleenkin kohtuulliset.

.

.

Iltapäivällä kävelemme vanhankaupungin niemen kärkeen uimarannalle ja otamme rannalta aurinkotuolit. Ranta on pientä kiveä ja vedessä hienompaa hiekkaa. Ja vesi on märkää mutta sopivan lämmintä. Väkeä on melko paljon.

.

.

Lähellä uimarantaa niemen kärjessä on Rodoksen akvaario ja merimuseo. Sisällä kiemurtelee hämyisiä luolia, joiden seinät ovat ”korallia”. Lasien takana uiskentelee monenmoisia trooppisia kaloja ja täytettyjä kummajaisia.

.

.

Vanahan keskusta läpi palatessamme mukaan tarttuu muutamia  tuliaisia. Tarjontaahan täällä riittää. Eräässä kaupassa puhutaan suomea. Rodoksella onkin paljon suomalaisia, joista useat ovat töissä palvelu- tai matkailualalla. Suomalaisia kauppojakin on, mm. Jaakon Viinakauppa (vuodesta 1975) ja Suomalainen Vasilin Poika viinakauppa. Löytyy myös ”Systembolaget” ja Norske Baren.

.

.

Kaupungin itärannalta löytyy vanhinta Rodosta eli keskiaikainen linnoitettu kaupunki. Silta ylittää vallihaudan ja portin jälkeen ollaan toisessa maailmassa. Muurien sisältä löytyy kapeita kujia, museoita, palatseja, kirkkoja ja moskeijoita. Linnoitettu vanha kaupunki ei kuitenkaan ole kuollut museo, vaan elävä kaupunki täynnä ravintoloita, kahviloita ja erilaisia kauppoja.

.

.

.

Meren puolelta pääsee portin läpi satamaan, jossa huviveneet ja kalastuspaatit kelluvat muurien suojassa. Taustalla kohoaa korkea valkoinen seinä, ikkunoita vieri vieressä. Sataman taakse on kiinnittynyt risteilyalus Jewel of the Seas.

.

.

Palaamme linnaan arkeologisen museon kautta ja jatkamme kotia kohti pitkin Rodoksen ritarien tietä.

.

.

Lopuksi tutustumme komeaan Suurmestarien Palatsin koristeellisiin saleihin. Päivä on kuuma mutta paksujen kiviseinien sisällä on mukavan viileää. Rakennuksessa toimii myös bysanttilainen museo. Samalla paikalla oli 600-luvulla bysanttilainen palatsi. 1300-luvulla Pyhän Johanneksen ritarit rakensivat palatsin Suurmestarin asuinpaikaksi ja hallintokeskukseksi. Palatsi tuhoutui vuonna 1856 kun Pyhän Johanneksen kirkon kellariin piilotettu suuri määrä ruutia räjähti. Italialaiset jälleenrakensivat Suurmestarin palatsin alkuperäisten piirustusten mukaan vuonna 1940.

.

.

.

Autoilemaan

.

.

Puolessa välissä viikkoa vuokraamme hotellin naapurista auton, pienen keltaisen Chevrolet  Matizin. Edullinen auto jossa 1.0-litraisessa moottorissa on tehoa kokonaista 66 hv. Ajamme aamulla länsirantaa myötäillen kaakkoon n. 30 km päähän Kameirosiin. Läheltä merenrantaa loivasta rinteestä kaivettiin esiin antiikin ajan kaupunki ja lisää arkeologista työtä tehdään kaiken aikaa.

.

.

Rauniokaupungista matka jatkuu meren rantaa seuraillen Monolithokseen. Niemen kärjessä korkeiden kalliojyrkänteiden päällä on pieni linnoitus. Kallioon on louhittu muutamiakin askelmia. Kiipeäminen palkitaan upealla maisemalla yli Aigeianmeren. Linnoituksen keskellä on pieni toiminnassa oleva kirkko.

.

.

Monolithoksen kylässä aterioimme rouheat kreikkalaiset salaatit kananmunan, kinkun ja paahtoleivän kera. Ravintolan terassi on rakennettu jyrkkään rinteeseen.

.

.

Paluumatkan teemme sisämaan vuoriston kautta. Poikkeamme virkistäytymässä Agios Isidoroksen kylässä. Ravintolassa ei ole muita turisteja. Vain kissa ja neljä paikallista harmaapäistä ukkoa juomassa olutta ja ouzoa.

.

.

Osumme Artamitin luostarille, josta on juuri aasi karannut. Paikalla on hyvin englantia puhuva nainen, joka esittelee meille kaunista kirkkoa.

.

.

.

Emponasin kylässä kudotaan perinteisiä rodoslaisia mattoja. (Pieni ovimatto muistuttaa meitä matkasta kotona vessan lattialla vielä tänä päivänäkin, monta vuotta myöhemmin.)

.

.

Ennen Rodoksen kaupunkia poikkeamme vielä Filerimon luostarilla. Puistossa tepastelee komeita riikinkukkoja. Kauniin puukujan päässä kohoa ristin muotoinen torni.  Avara maisema alas laaksoon paljasta paitsi hieno huviloita uima-altaineen, myös useita laman takia kesken jääneitä hotellin luurankoja.

.

.

Toinen autoretkemme suuntautuu itärannikolle. Agios Aimilianosin niemellä Marmarivuoren kupeelle kiipeilee pieni Lindoksen kaupunki. Antiikin Lindos perustettiin 900-luvulla eKr. Se on yksi kolmesta saaren antiikinajan kaupungista, Ialysoksen ja eilen vierailemamme Kameiroksen lisäksi. Noilta ajoilta on peräisin Lindoksen viereiselle kukkulalle rakennettu linnavuori, Akropolis-kukkula. Bysanttilaisen keskiajan ja Johanniittain ritarikunnan aikana (n. 1300 – 1500) kukkulaa linnoitettiin jälleen laajalti. Linnalle johtaa kylältä 200-askelmainen portaikko.

.

.

Lindoksen kylän tiheään rakennetut talot ovat kalliorinteellä vieri vieressä. Ainoa kaduille mahtuva ajoneuvo on aasi. Talojen kattotasanteille on rakennettu ravintolan terasseja. Yhdellä sellaisella nautimme kahvista, maisemien lisäksi.

.

.

Väkeä kylällä on täällä runsaaasti. Vanhan kylän vieressä on jokunen hotelli ja meren lahden suojaama hiekkaranta mutta suurin osa kylällä vierailevista on muualta Rodokselta tulleita päiväretkeläisiä.

Turistilauma (johon me itsekin kuulumme!) ahdistaa ja lähdemme sisämaahan. Ohitamme kauniin sinisen (teko?)järven. Apollonan kylä keskellä saartaa vaikuttaa mukavan rauhalliselta lounaspaikalta. Ehdimme juuri tilaamaan annoksemme kun ravintolaan tulee bussilastillinen ruokailijoita. Varttia myöhemmin olisimme saaneet odottaa ruokaa vähintäänkin puoli tuntia. Naapuriterassillekin tuli kymmenkunta safari-autoa pienillä Suzuki-maastureilla. Maksamisen käyn hoitamassa keittiössä. Laskua olisi saanut odottaa varmaan tunnin!

.

.

Kahvilla poikkeamme Epta Pigesissä, eli Seitsemällä Lähteellä. Kukkuloiden välissä on lähdevesistä muodostunut pieni keidasmainen lampi. Vieressä on Agios Nikolaoksen kirkko.

.

.

Rannikolla pääsemme taas portaikkoon. Pyhän Neitsyt Marian Tsambikan vanha luostari rakennettiin kapean kallion huipulle 300 metriä korkeammalle kuin viereinen meri. Samalla paikalla oli antiikin aikana Artemin kulttipaikka.

.

.

Ylös noustaan 296 askelmaa. Portaat on numeroitu. Pääsemme sentään melko helpolla kun kävelemme. Perässämme tulee pariskunta, joka konttaa portaat ylös.

.

.

Ylhäältä aukeaa jälleen kerran huikeat maisemat. Alhaalla on Tsambikan nudistiranta, mutta eipä tullut kiikaria matkaan…

.

.

Illan viimeinen kohde löytyy läheltä Rodoksen kaupunkia. Kalitheassa oli antiikin aikana kuumavesilähteitä. Italian vallan aikana lähteille rakennettiin hienostunut kylpylä jossa on mm. holvikaaria, kaksi rotundaa ja muotopuutarha. Tiloissa järjestetään valokuva- taidenäyttelyitä. Rannalla on paljon aurinkotuoleja. Läheistä suojaisaa lahtea on mainostettu mainioksi snorklausrannaksi.

.

.

Kalithean vieressä on pieni Falirakin kaupunki, jossa on paljon aiemmin mainitsemiamme lomakolhooseja. Eräs matkabloggari mainitsikin tuon alueen ykköspaikkana, johon Rodoksella ei kannata mennä!

.

.

.

.

Auto palautetaan seuraavana aamuna. Loppuaika kuluukin mukavasti altaalla, rannalla ja Rodoksen vanhassa kaupungissa, kunne bussi hakee meidät läheiselle lentokentälle.

.

Musiikki- ja kuvakooste videolla, YOUTUBE: https://www.youtube.com/watch?v=97ISrgeDfxE

.

.

.

.

.